Kun Air Francen matkustajakone alkukesästä 2009 putosi Atlanttiin, koneen musta laatikko upposi syvälle mereen.

Tilanne saattoi herättää kysymyksen, voisiko lentotiedot pelkän mustan laatikon sijasta lähettää satelliittien kautta lentoyhtiöiden palvelimille varmaan talteen. Onnettomuuskonehan lähettikin joitakin ilmoituksia laitehäiriöistä lentoyhtiölle.

Langaton tiedonsiirtokapasiteetti on satelliittien ansiosta vuosikymmenien varrella kasvanut mutta niin on myös mustaan laatikkoon tallennettava tietomäärä. Yhdeltä lennolta voi mennä muistiin satojen laitteiden parametrejä, ja koneita on ilmassa enemmän kuin koskaan.

Uponneiden mustien laatikoiden ongelmaan olisi paljon helpompi ratkaisu, jota jo käytetään sotilasilmailussa. Mustan laatikon voi sijoittaa koneen perään siten, että jos kone iskeytyy veteen, laatikko irtoaa ja jää pinnalle kellumaan. Näin tapahtuu esimerkiksi Suomen ilmavoimien Hornet-torjuntahävittäjissä.

Air Francen onnettomuus saattaa muuttaa sääntöjä lennon taltioimisesta.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2009

Vastaaja:


Ismo Aaltonen


koulutuspäällikkö


Suomen Lentopelastusseura

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Brainwashed
Seuraa 
Viestejä14786

Itse olen kelaillut sellaista, että miksiköhän ei ole, ainakaan tietääkseni, sellaisia laitteita asennettu lentokoneisiin, jotka joko henkilökunta/matkustajat voisi laukaista, taikka sitten automaattisesti laukeaisivat kun on tietyt kriteerit täyttävä/ylittyvä tilanne (esim koneen nopean korkeudenmuutoksen takia taikka vaikkapa viimeistään veteen iskeytyessään).

Laitteella tarkoitan esim koneen runkoon rakennetut kotelot joista tilanteen sattuessa vapautusi eräänlaisia SOS-poijuja mereen kellumaan.

Olisi monen mereen pudonneen ja kadonneen koneen etsintä helpottunut tällaisten yksinkertaisten laitteiden avulla.

 

pmk
Seuraa 
Viestejä1855

Eihän tämä ole uusi asia. Columbia sukkulan tuhoutuessa Texasin yllä, aika paljon mittausarvoja saatiin talteen sukkulan ja satelliittien kautta, kun ionisointivana esti suoran yhteyden sukkulasta maahan, mutta yheys ylös taivaalle toimi.

Mantereiden yllä (ainakin teollisuusmaissa), ei olisi ongelmia tällaisen tiedonkeruun järjestämisestä, eli niin koneessa kuin maa-asemalla olisi ympärisäteilevät antennit, sillä etäisyydet olisivat korkeintaan muutama sata kilometriä.

Merien yllä tilanne on paljon hankalampi, eli tarvitaisiin (todennäköisesti geostationäärisiä) satelliitteja. Suuren tiedonsiirtonopeuden takia tarvittaisiin todennäköisesti suunta-antenneja niin lentokoneessa kuin satelliitissa.

Voi tuottaa "hieman" vaikeuksia suunnata lähetysantenni kohti satelliittiä syöksykierteessä olevasta koneesta :-).

Lisäksi geostationäärisellä radalla oleva satelliitti näkee 1/3 maapallon pinta-alasta, joten taajuuksien uudelleenkäyttö tai isot, liikuteltavat peilit satelliitissa olisivat ehdoton vaatimus.

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla