Auton sivuikkunat puhdistuvat kevyesti jäästä, mutta takalasin huurretta saa skrapata olan takaa.

Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että auton päälle laskeutuva kosteus valuu ennen jäätymistään helpommin pois pystysuorista ikkunoista kuin vinoista. Kuiva ikkunahan ei jäädy. Kosteutta kertyisi luonnollisesti eniten vaakasuoralle ikkunalle. Kattoikkunan jää olisi siis tiukinta.

Entä miksi jää kertyy yleensä yön aikana? Lämpötilan laskiessa illalla ilman suhteellinen kosteus kasvaa. Kun kosteus on saavuttanut lämpötilasta riippuvan maksimiarvon, ilmamassa laskeutuu maata kohti.

Julkaistu Tiede 2000-lehdessä 2/1999

Vastaaja:


Jarmo Torsti


professori


Turun yliopisto, fysiikan laitos

Goswell
Seuraa 
Viestejä10995
Liittynyt8.3.2010

Mikseivät auton kaikki ikkunat jäädy samalla tavoin?

Jaaha, otetaanpas rento asento ja katsotaan Gossumaisen kepeästi mistä tuo johtuu. Vastaus on lämpösäteilystä. Pilvettömänä yönä, talvella luonnollisesti jolloin ympäristö on kylmää, avaruuden kylmyys pääsee pommitamaan pintoja vapaasti, kohti taivaanlakea olevat pinnat saavat tuota säteilyä vapaasti, se laskee pintojen lämpötilaa, lähes pystyssä olevat sivuikkunat esimerkiksi saavat ympäristön kohteiden hiukan lämpimämpää säteilyä ja pysyvät paremmin auki. Rakenna talli jossa on vain...
Lue kommentti

Minun mielestä noin.

Rapeus jää haaveeksi, jos pannu on kylmä ja rasva tavallista voita.

Maailmassa ei ole niin hyvää kokkia, ettei ensimmäinen yritys olisi aina riekaleinen valkea möykky. Toinen lettukokin kummajainen on se, että ensimmäisen puolen paistopinnalla on aina erilainen kuvio kuin toisen. Tieteellistä syytä kumpaankaan ilmiöön ei tarkkaan tiedetä.

Yleensä paistaja on malttamaton ensimmäistä lettua odottaessaan ja annostelee siksi taikinaa liian kylmälle pannulle. Parempaan tulokseen pääsee, jos antaa pannun kuumentua perusteellisesti. Lisäksi rasvan pitää antaa ruskistua.

Letuista saa rapeita ja kullankeltaisia, kun paistaa ne kuumalla pannulla kirkastetussa voissa. Silloin vesi haihtuu nopeasti paistoksen pinnalta. Rapeus jää helposti syntymättä, mikäli käyttää tavallista voita tai muuta vesipitoista rasvaa. Tällöin lettutaikina vain kiehuu vedessä.

Kirkastettu voi valmistetaan poistamalla voista heraproteiini ja vesi. Jäljelle jää voiöljy, joka kestää palamatta erittäin korkeita paistolämpötiloja.

Vastaajana Anu Hopia,

elintarvikekehityksen tutkimusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Molemmat ovat oman kielikuntamme perintöä, eivät lainaa länsinaapurista.

Suomen minä-pronomini ei ole lainaa ruotsista, vaan se kuuluu uralilaisen kielikunnan ikivanhaan perintösanastoon. Sille löytyy etymologisia vastineita itämerensuomesta samojedikieliin asti, joten se on ollut suomessa ja sitä edeltäneissä kielimuodoissa jo tuhansien vuosien ajan, kauan ennen kosketuksia ruotsiin.

Äänneasultaan samantapaisia ensimmäiseen persoonaan viittaavia pronomineja on myös muissa kielikunnissa. Indoeurooppalaisten kielten lisäksi niitä löytyy esimerkiksi mongoli- ja tunguusikielistä, eskimo-aleuttilaisista kielistä, eräistä tunnetuista muinaiskielistä, kuten etruskista ja sumerista, sekä monista paleosiperialaisista kielistä, jotka eivät tiettävästi ole sukua toisilleen.

Tätä pronominien yhtäläisyyttä ovat jotkut tutkijat pitäneet todisteena kielikuntien välisestä alkusukulaisuudesta, mutta vaikka ensimmäisen persoonan pronomini kuuluu kielen parhaiten säilyviin aineksiin, kielitieteellisesti perusteltuja sukulaisuusteorioita ei voi rakentaa pelkästään yksittäisten pronominien varaan.

Itse-sanalla on erikoinen historia. Sekin kuuluu ikivanhaan suomalais-ugrilaiseen perintösanastoon, mutta se ei ole alkuaan ollut pronomini vaan substantiivi, joka on tarkoittanut varjoa tai ihmisen varjosielua. Ihminen näkee varjossa oman kuvansa, siis itsensä, ja sukukielten sanavastineista päätellen myös ihmisen sielun eli hänen henkisen minänsä on aikoinaan uskottu heijastuvan hänen varjossaan.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018