Syyksi epäillään tasapainokoneiston virheitä. Kuva: Shutterstock
Syyksi epäillään tasapainokoneiston virheitä. Kuva: Shutterstock

Taipumus kävellä ympyrää on neurotieteen ratkaisematon mysteeri.

Valoisassa ympäristössä on helppo edetä suoraan näönvaraisten kiintopisteiden avulla. Jos ihminen ei pysty suunnistamaan minkään maamerkin, auringon tai kuunvalon perusteella, hän ryhtyy väistämättä ennen pitkää kävelemään ympyrää.

On ajateltu, että pimeässä eksyneen kehän kiertäminen voisi johtua epäsymmetriasta aivotoiminnoissa, kehonpuolten tai jalkojen vahvuudessa ja pituudessa. Näkemys ei ole saanut vahvistusta, koska ympyrää kävellessään ihmiset eivät käänny vain toiseen suuntaan vaan vaihtelevat suuntaa.

Toisen hypoteesin mukaan ilmiö liittyisi elimistön tasapainokoneiston osan, hermoston proprioseptisen ja vestibulaarijärjestelmän toimintaan. Näiden kautta välittyy aivoihin tieto raajojen, vartalon ja pään asennoista ja liikkeistä. Erityisesti pitemmillä matkoilla tähän tietoon kasautuu virheitä, jotka vääristävät kulkusuunnan arviointia ja aiheuttavat reitin kaartumisen. Visuaalisilla vihjeillä kehässä kulkeminen voidaan suoristaa ja kulku ikään kuin kalibroida uudelleen.

Vastaajana Marja Hietanen,

neuropsykologian dosentti, HYKS Neuropsykologia.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2017

Punde
Seuraa 
Viestejä1438
Liittynyt13.12.2016

Miksi eksynyt kiertää kehää?

Oletteko muuten koskaan eksyneet luontoon? Omalla kohdallani jännä "ilmiö"; kun eksyin, vaaramaisema näytti aivan oudolta ja jotenkin "yli kolmiulotteiselta". Kun yhtäkkiä tajusi missä onkaan, maisema ikäänkuin "lässähti" lähes kaksiulotteiseksi, ja tylsäksi tutuksi maisemaksi. Pari kolme kertaa päässyt noin käymään. Ei toimi rakennetussa ympäristössä. Eikä täysin oudossakaan, miten voisikaan kun ei ole tuttu maisema. Eksyminen on kivaa, jos ei ole kiire mihinkään, eikä todellista hätää...
Lue kommentti
Titanic
Seuraa 
Viestejä741
Liittynyt10.5.2014

Miksi eksynyt kiertää kehää?

Olen pari kertaa eksynyt ja kaikki on romahtanut. Kyky erottaa oikea ja vasen, muistista on pyyhkiytynyt muistikuvat maamerkeistä jne. Vaikka pääsin tutun joen rantaan en tiennyt kumpaan suuntaan kääntyä. Enkä huomannut tutkia mihin suuntaan joki virtaa. Toisella kertaa pelasti autojen meteli tiellä. Miten on eläinten laita? Eksyvätkö nekin ilman vahvaa hajuaistia ja hajujälkiä? Minua kiinnostaa eläinten tavat olla eksymättä.
Lue kommentti
Juuriyhteydet pitävät hengissä pitkään. Kuva: Shutterstock

Vanhimmat ovat olleet lähes satavuotiaita.

Kanto voi elää omilla varastoravinteillaan ja -hiilihydraateillaan pari vuotta, mutta ne kannot, joilla on juuriyhteyksiä eläviin puihin, saattavat säilyä elossa vuosikymmeniä. Juuriyhteyksiä on löydetty yli 150 puulajilta, muun muassa männyltä, kuuselta ja koivulta. Eniten niitä syntyy tiheässä kasvaville puille.

Kannon elossaolo havaitaan helpoimmin paksuuskasvusta, mikä havupuilla näkyy uusien vuosirenkaiden muodostumisena. Kantojen paksuuskasvusta on runsaasti tutkimuksia yli sadan vuoden ajalta pääosin Pohjois-Amerikasta ja Euroopasta.

Suomessa professori Paavo Yli-Vakkuri havaitsi 1940–1950-luvulla, että kaadettujen mäntyjen kannoista joka kymmenes oli jäänyt eloon. Hänen tuloksensa viittasivat siihen, että kanto voi juuriyhteyksillä säilyä elossa yhtä kauan kuin sen isäntäpuukin eli vuosikymmeniä.

Yli-Vakkuri havaitsi myös, että vesi voi kulkeutua kaadettujen puiden juuristoista niiden kanssa juuriyhteydessä oleviin eläviin puihin.

Keski-Euroopasta Juravuoristosta on raportoitu vuonna 1743 kaadetun hopeakuusen kannon olleen elossa vielä vuonna 1836. Kannossa oli 92 vuosirengasta, jotka olivat syntyneet hakkuun jälkeen. Kannon vanha keskiosa hakkuuta edeltäneeltä ajalta oli kokonaan kadonnut.

Vastaajana Heljä-Sisko Helmisaari,

metsämaatieteen professori, Helsingin yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2017

Joillakin virtsaamistarve syntyy jo 2,5 desilitrasta.

Aikuisen ihmisen virtsarakkoon mahtuu melko helposti noin neljä desilitraa virtsaa. Viimeistään silloin tekee mieli tyhjentää rakko. Jos tässä vaiheessa jää pidättelemään, tulee melko pian niin tukala olo, että haluaa vessaan ja kiireesti.

Virtsaamistarve on kuitenkin yksilöllinen. Joillakin pissahätä syntyy jo 2,5 desilitrasta.

Virtsan määrä vaihtelee juodun nestemäärän mukaan. Keskimäärin nautimme nesteitä sen verran, että pissaamme päivässä vähintään litran, usein enemmänkin. Pissakäyntejä kertyy siten vähintään kolme päivässä, mutta monesti useampia.

Jos pissaamista lykkää, virtsarakko venyy yli, ja se tuntuu kipuna. Kukaan ei kykenekään pidättämän pissaamista niin pitkään, että siitä olisi elimellistä haittaa.

Joissakin sairauksissa virtsarakon tyhjeneminen häiriintyy, ja silloin rakkoon voi toistuvasti kertyä liikaa virtsaa. Jos tilaa ei hoideta ajoissa, seuraukset ovat huonot. Rakon ylipaine välittyy virtsanjohtimia munuaisiin, jotka vaurioituvat nopeasti.

Vastaajana Pertti Mustajoki,

professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2017