Pystyunet vaativat mekanisminsa. Kuva: Shutterstock
Pystyunet vaativat mekanisminsa. Kuva: Shutterstock

Pystyasennosta pääsee nopeasti pakoon.

Eri lajeilla on omat tyypilliset unipaikat ja uniasennot.

Unen aikana eläin katkaisee yhteyden ulkomaailmaan ja saattaa itsensä tällä tavoin alttiiksi vaaroille. Saaliseläimet pyrkivät ensisijaisesti valitsemaan suojaisan unipaikan, jonne pedoilla ei ole pääsyä. Sellaisia ovat esimerkiksi jyrkkien kallioiden rinteet ja hyvät pensaikot.

Makuuasentoa suosii unen aikainen lihasjänteyden väheneminen ja jopa täydellinen häviäminen tietyssä univaiheessa. Tällöin eläin ei pysyisi jaloillaan. Esimerkiksi kirahvi voisi rojahtaessaan vaurioittaa itseään pahastikin.

Joillakin lajeilla on kehittynyt mekanismeja, jotka estävät haaverit, ja nukkuminen voi tapahtua myös seisaaltaan.

Esimerkiksi hevosen nivelet loksahtavat lukkoon niin, etteivät jalat petä alta edes lihasten rentoutuessa. Näin eläin pysyy pystyssä, vaikka lihakset ovat rentoina.

Pystyasennossa on etunsa. Siitä pääse nopeasti käpälämäkeen, jos vaara uhkaa. Makuulta ponnistaminen voisi kestää kohtalokkaan kauan.

Useimmat eläimet nukkuvat tosin pystyssä vain lyhyitä aikoja yhteen menoon, jotkin lajit vain muutamia minuutteja.

Vastaajana Tarja Stenberg,

fysiologian dosentti, Helsingin yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2017