Pystyunet vaativat mekanisminsa. Kuva: Shutterstock
Pystyunet vaativat mekanisminsa. Kuva: Shutterstock

Pystyasennosta pääsee nopeasti pakoon.

Eri lajeilla on omat tyypilliset unipaikat ja uniasennot.

Unen aikana eläin katkaisee yhteyden ulkomaailmaan ja saattaa itsensä tällä tavoin alttiiksi vaaroille. Saaliseläimet pyrkivät ensisijaisesti valitsemaan suojaisan unipaikan, jonne pedoilla ei ole pääsyä. Sellaisia ovat esimerkiksi jyrkkien kallioiden rinteet ja hyvät pensaikot.

Makuuasentoa suosii unen aikainen lihasjänteyden väheneminen ja jopa täydellinen häviäminen tietyssä univaiheessa. Tällöin eläin ei pysyisi jaloillaan. Esimerkiksi kirahvi voisi rojahtaessaan vaurioittaa itseään pahastikin.

Joillakin lajeilla on kehittynyt mekanismeja, jotka estävät haaverit, ja nukkuminen voi tapahtua myös seisaaltaan.

Esimerkiksi hevosen nivelet loksahtavat lukkoon niin, etteivät jalat petä alta edes lihasten rentoutuessa. Näin eläin pysyy pystyssä, vaikka lihakset ovat rentoina.

Pystyasennossa on etunsa. Siitä pääse nopeasti käpälämäkeen, jos vaara uhkaa. Makuulta ponnistaminen voisi kestää kohtalokkaan kauan.

Useimmat eläimet nukkuvat tosin pystyssä vain lyhyitä aikoja yhteen menoon, jotkin lajit vain muutamia minuutteja.

Vastaajana Tarja Stenberg,

fysiologian dosentti, Helsingin yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2017

Nopea jäätyminen vaatisi äärimmäiset pakkaset.

Jäätyminen kaarelle ei tunnu todennäköiseltä, eikä sellaisesta ole tiettävästi havaintoja maapallon kylmimmistäkään kolkista.

Ratkaisevaa on se, kuinka kauan pissa lentää kaaressa. Tyypillisesti se osuu maahan alle parissa sekunnissa, ja siksi jäätymisen pitäisi tapahtua erittäin nopeasti.

Tämä vaatisi lähes sadan pakkasasteen kylmyyden, jota ei ole koettu edes Etelämantereella. Sikäläinen maailman pakkasennätys on -93,2 astetta.

Pissa on lähtiessään kehon sisäosien lämpöistä eli 36–37-asteista. Pissasta 95 prosenttia on vettä, ja se sisältää muun muassa suoloja. Lämpötila on siis kohtuullisen korkea ja lämpösisältö suuri, ja lisäksi löytyy jäätymisen estoaineita. Ne kaikki hidastavat jäätymistä.

Pissan jäätyminen nopeutuisi, jos se levittyisi pisaroina tai suorastaan sumuna, mutta silloin ei voi enää puhua kaaresta. Tehokkaimmin lämmönhukkaa lisäisi ja jäätymistä vauhdittaisi tuuli, mutta tässä tapauksessa siitä, varsinkaan vastatuulesta, ei ole apua.

Vastaajana Hannu Rintamäki,

tutkimusprofessori, emeritus, Työterveyslaitos.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2018

Periaatteessa sen voisi purkaa ja kotiuttaa palasina.

Kansainvälisen avaruusaseman kotiuttamista vaikeuttaa liike-energia. Asema matkaa kiertoradallaan noin 400 kilometrin korkeudessa lähes kahdeksan kilometrin sekuntivauhtia. Tätä huimaa nopeutta pitäisi jotenkin laskea, jotta asema saataisiin pehmeästi Maahan.

Jos nopeutta vähennettäisiin edes hieman, ilmakehä alkaisi jarruttaa asemaa kiihtyvää tahtia. Sitä eivät rakenteet kestäisi: asema hajoaisi paloiksi noin 90 kilometrin korkeudessa. Noin puolet siitä sataisi maahan sekalaisena romuna. Loppuosa jäisi ilmakehään kaasuna ja pölynä.

Avaruusaseman voisi periaatteessa purkaa ja kotiuttaa palasina. Asema kuljetettiin aikoinaan kiertoradalle yksittäisinä moduuleina, jotka sitten koottiin yhteen.

Avaruussukkulan kaltainen isolla rahtiruumalla varustettu alus voisi kuljettaa moduulit takaisin Maahan. Operaatio tulisi kuitenkin erittäin kalliiksi.

Toinen ongelma on sopivan aluksen puute. Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa luopui avaruussukkuloista vuonna 2011.

Yksi tulevaisuuden ratkaisu voisi olla avaruusteknologiayrittäjä Elon Muskin SpaceX-yhtiön BFR-jättiläisraketti. Se on suunniteltu uudelleen käytettäväksi, joten sitä olisi halvempi lennättää kuin perinteisiä kantoraketteja.

BFR:n rahtiversio pystyisi kuljettamaan avaruusaseman osat purettuina kiertoradalta Maahan. Siihen tarvittaisiin ehkä noin kymmenen lentoa.

Vastaajana Mikko Suominen,

avaruustekniikkaharrastaja, tähtitieteellinen yhdistys Ursa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2018