Alati liikkeellä. Kuva: Getty Images
Alati liikkeellä. Kuva: Getty Images

Jotkin piileksivät, toiset levittäytyvät supertehokkaasti.

Virukset käyvät ikuista kilpajuoksua elimistön puolustusjärjestelmiä vastaan. Joillekin piileskely on tapa selvitä evoluution karussa kilvassa. Ne asettuvat isäntänsä soluihin tarttuakseen tilaisuuden tullen uuteen yksilöön.

Monet herpesvirukset ovat oppineet väistämään immuunijärjestelmää ja pystyvät jäämään piilevinä elimistöön loppuiäksi. Ne aktivoituivat aika ajoin – oireiden kera tai ilman – ja muodostavat tartuntakykyisiä viruksia, jotka päätyvät eritteisiin. Niistä virus tarttuu lähikontaktissa, tyypillisesti sukupuoliyhdynnässä, synnytyksessä tai imetyksen yhteydessä. Ellei isäntälaji kuole sukupuuttoon, tilaisuuksia leviämiseen tarjoutuu jatkuvasti.

Influenssavirusten ei tarvitse piileskellä, koska ne ovat omaksuneet toisenlaisen taktiikan: ne varmistavat lyhyen infektion aikana tehokkaan leviämisen riittävän moneen uuteen isäntään, ennen kuin immuunijärjestelmä ehtii iskeä. Sairastunut pärskii valtavan määrän viruksia ylähengitysteistään ympäristöön.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Virukset muuntuvat niin nopeasti, ettei puolustusjärjestelmä pysy kyydissä. Muutama vuosi sitten sairastetun influenssan ”passikuva” puolustusjärjestelmässä on jo nyt tunkeilijan torjumista ajatellen auttamatta vanhentunut – paitsi jos on ottanut päivitetyn influenssarokotteen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Influenssa vaatii kiertääkseen riittävän suuria, toisiinsa kontaktissa olevia väestöjä. Niistä löytyy riittävästi tartunnalle alttiita yksilöitä levittämään viruksia eteenpäin.

Vastaajana Olli Vapalahti,

virologian professori, Helsingin yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2019.

Sisältö jatkuu mainoksen alla