Katkera tarraa kiinni. Kuva: Getty Images
Katkera tarraa kiinni. Kuva: Getty Images

Murehtimisesta voi tulla itseään ylläpitävä kehä.

Katkeroitumista voi verrata traumakokemukseen. Traumatisoivasta tapahtumasta jää hyvin eläviä, jopa visuaalisia mielikuvia, jotka tuottavat ahdistusta ja pelkoa.

Katkeruudessa toimii samantyyppinen mekanismi. Se saa alkunsa jostakin epäreiluksi koetusta tapahtumasta, kuten kroonisen sairauden puhkeamisesta, liikuntakyvyn menetyksestä tai ihmissuhteen loppumisesta. Kyse on senhetkisen oman käsittelykyvyn ylittävästä vastoinkäymisestä. Jälkeenpäin ikävä tunnetila aktivoituu myös yhteyksissä, jotka eivät suoraan liity alkukokemukseen.

Normaaliin toipumiseen rankasta kokemuksesta kuuluu vääjäämättä depressiivisten tunteiden käsittelyä. Itsesäätelytaidot tai ymmärtävä tuki auttavat toisia päästämään tapahtumaan liittyvistä muistoista ennen pitkää irti. Jos ihmisellä on taipumusta murehtia, irti päästäminen vaikeutuu. Asia palaa sisäiseen puheeseen toistuvasti, ja murehtimisesta tulee itseään ylläpitävä kehä.

Ihmissuhteissa katkeruutta herättäviin kokemuksiin voi liittyä tunne kasvojen menetyksestä. Voimme lukea aikakauslehdistä sisaruksia repineistä perintöriidoista. Kyse on yleensä ulkoiselta arvoltaan mitättömästä asiasta, jolla on kuitenkin suuri tunnemerkitys. Jos sellaisessa kokee jäävänsä alakynteen ja tulleensa nolatuksi, tilanne voi johtaa kokemukseen, jota ei tahdo saada millään haltuun.

 

Vastaajana Aarno Laitila, 

psykologian professori, Jyväskylän yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 11/2018