Laulutumake vasta vertyy. Kuva: Getty Images
Laulutumake vasta vertyy. Kuva: Getty Images

Epävireisen livertelijän aivot kärsivät harjoituksen puutteesta.

Selitys piilee aivoissa. Pohjoisen pallonpuoliskon laululintujen fysiologinen lauluvire noudattelee vuoden kiertoa.

Talvella vire on matala, koska linnuilla ei ole mitään tarvetta houkutella itselleen puolisoa eikä taistella reviiristä.

Valon lisääntyminen keväällä laukaisee lauluinnon, ja sitä tukevat aivoissa tapahtuvat muutokset.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tutkimuksissa on havaittu, että laululintujen aivojen niin kutsuttu laulutumake surkastuu talveksi. Keväällä tumake alkaa jälleen kasvaa, koska laulutaidoille löytyy taas käyttöä. Tumakkeeseen syntyy uusia aivosoluja ja sen hermoyhteydet vahvistuvat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Esimerkiksi peipon riemukas laulu tsit-tsit-tsist-tsitteridiia voi vielä alkukeväästä pätkiä tai kuulostaa muuten epätyypilliseltä. Tilanne korjaantuu, kun laulutumake vertyy entiselleen. Aivomuutokset käynnistyvät heti, kun ensimmäiset liverrykset pääsevät ilmoille.

Peippokoiraat saapuvat pesimäpaikoilleen ennen naaraita, jotta ne ehtisivät vallata parhaat reviirit ennen kuin parinmuodostus alkaa. Peipot oppivat lajilleen tyypillisen laulun korvakuulolta vanhemmiltaan ja lajitovereiltaan, mutta sitä säätelevät myös perintötekijät. Siksi esimerkiksi nuoret koiraat pystyvät laulamaan melko oikein, vaikka ne eivät olisi koskaan kuulleet muiden peippojen ääntä.

Vastaajana 

Esa Hohtola, eläinfysiologian emeritus­professori, Oulun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2019

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla