Kosio jäi päälle. Kuva: Getty Images
Kosio jäi päälle. Kuva: Getty Images

Moni pusu on itse asiassa kosioruokintaa.

Papukaijat,erityisesti undulaatit , ovat hyvin seurallisia lintuja . ”Suuteleminen” kuuluu niiden ryhmä- ja parisiteiden muodostamiseen.

M iksi juuri tämä käyttäytyminen on papukaijojen evoluutiossa valikoitunut kanssakäymisen muodoksi?

Yksi syy voi piillä anatomiassa. Papukaijojen kieli on selvästi paksumpi , pehmeämpi, liikkuvampi ja tuntoherkempi kuin useimpien lintujen. Monien lintulajien kieli on varsin pieni ja kova – joiltakin se jopa puuttuu kokonaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Papukaijojen kielessä on esimerkiksi noin kymmenen kertaa enemmän makusilmuja kuin vaikkapa kanan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Monet muutkin linnut, kuten kyyhkyt, albatrossit ja pöllöt, tervehtivät koskettamalla lajitoverin nokkaa mutta eivät avaa omaansa näin tehdessään. Vain papukaijat tunnustelevat kumppanin nokkaa kielellään eli ”suutelevat ”.

Monesti ”suutelu” on itse asiassa ritualisoitunutta kosioruokintaa, jolloin koiras sujauttaa ruokaa naaraan nokkaan. Undulaattien ravinnokseen käyttämät siemenet ovat niin pieniä, ettei niiden vaihtumista nokasta toiseen helposti huomaa.

Lintujen nokalla tervehtiminen on voinut kehittyä poikasten ruokkimisesta. Tapaa näyttää esiintyvän yleisemmin juuri niillä lajeilla, jotka ”puklauttavat” ruoan kuvustaan poikasille, kuten papukaijat ja kyyhkyt. Sorsien, kahlaajien ja kanalintujen poikaset etsivät itse ruokansa, ja lajeilla harvemmin näkee nokkatervehdyksiä.

Vastaajana Esa Hohtola,

eläinfysiologian emeritusprofessori, Oulun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2019

Sisältö jatkuu mainoksen alla