Muinaisille roomalaisille tulkinta oli selvä. Kuva: Shutterstock
Muinaisille roomalaisille tulkinta oli selvä. Kuva: Shutterstock

Sanonta alkoi elää omaa elämäänsä.

Paradoksaaliselta näyttävä muoto on tehokas tyylikeino, mutta ristiriitaisuuden ja moniymmärteisyyden vaikutelmaa selittää myös sanonnan pitkä käyttöhistoria.

Suuri määrä meidän tuntemistamme elämänviisauksista juontuu tavalla tai toisella antiikin kulttuurista, esimerkiksi Ciceron tai muiden tunnettujen ajattelijoiden puheista tai roomalaisesta oikeuskäytännöstä. Usein niitä siteerataankin latinankielisissä asuissa, kuten Exceptio probat regulam ’poikkeus vahvistaa säännön’ ja Nulla regula sine exceptione ’ei sääntöä ilman poikkeusta’.

Sananlaskuihin liittyy usein tulkintaongelmia, koska ne ovat alkaneet elää omaa elämäänsä alkuperäisestä asiayhteydestä irrallaan ja niiden kieliasukin on hioutunut niukaksi ja virtaviivaiseksi. Niitä on siteerattu ja varioitu ulkomuistista, ja usein ne on alun perinkin esitetty vain suullisesti.

Sananlaskussa Exceptio probat regulam on alkuaan ollut jatko-osa: in casibus non exceptis ’tapauksissa, joita ei ole määritelty poikkeuksiksi’. Kun se on pudonnut pois, sananlaskuun ei ole jäänyt mitään sellaista, mikä olisi viitannut tietoiseen määrittelyyn. Tämä on tarjonnut mahdollisuuden moniin erilaisiin tulkintoihin, esimerkiksi sellaiseen, että poikkeuksien havaitseminen tekee ihmisen tietoiseksi yleisistä säännönmukaisuuksista.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2017

wisti
Seuraa 
Viestejä9584
Liittynyt12.2.2013

Miksi poikkeus vahvistaa säännön?

Stadin Santtu kirjoitti: En ole latinisti, mutta olen ymmärtänyt niin, että pieni oikaisu käännöksessä on johtanut tässä asiassa pieneen tulkinnalliseen väärinkäsitykseen. Eikö oikeampi käännös olisi 'poikkeus koettaa sääntöä'? Ja kyllä, koettamalla eli testaamalla vahvistaa säännön silloin kun sääntö kestää koetuksen. Nykytulkinta kuitenkin lähtee siitä, että kun jokin poikkeus ei mahdu säännön sisään, niin ei haittaa, kyseinen poikkeus kuuluu silti säännön piiriin. Näin sitten perustellaan...
Lue kommentti
Juuriyhteydet pitävät hengissä pitkään. Kuva: Shutterstock

Vanhimmat ovat olleet lähes satavuotiaita.

Kanto voi elää omilla varastoravinteillaan ja -hiilihydraateillaan pari vuotta, mutta ne kannot, joilla on juuriyhteyksiä eläviin puihin, saattavat säilyä elossa vuosikymmeniä. Juuriyhteyksiä on löydetty yli 150 puulajilta, muun muassa männyltä, kuuselta ja koivulta. Eniten niitä syntyy tiheässä kasvaville puille.

Kannon elossaolo havaitaan helpoimmin paksuuskasvusta, mikä havupuilla näkyy uusien vuosirenkaiden muodostumisena. Kantojen paksuuskasvusta on runsaasti tutkimuksia yli sadan vuoden ajalta pääosin Pohjois-Amerikasta ja Euroopasta.

Suomessa professori Paavo Yli-Vakkuri havaitsi 1940–1950-luvulla, että kaadettujen mäntyjen kannoista joka kymmenes oli jäänyt eloon. Hänen tuloksensa viittasivat siihen, että kanto voi juuriyhteyksillä säilyä elossa yhtä kauan kuin sen isäntäpuukin eli vuosikymmeniä.

Yli-Vakkuri havaitsi myös, että vesi voi kulkeutua kaadettujen puiden juuristoista niiden kanssa juuriyhteydessä oleviin eläviin puihin.

Keski-Euroopasta Juravuoristosta on raportoitu vuonna 1743 kaadetun hopeakuusen kannon olleen elossa vielä vuonna 1836. Kannossa oli 92 vuosirengasta, jotka olivat syntyneet hakkuun jälkeen. Kannon vanha keskiosa hakkuuta edeltäneeltä ajalta oli kokonaan kadonnut.

Vastaajana Heljä-Sisko Helmisaari,

metsämaatieteen professori, Helsingin yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2017

Joillakin virtsaamistarve syntyy jo 2,5 desilitrasta.

Aikuisen ihmisen virtsarakkoon mahtuu melko helposti noin neljä desilitraa virtsaa. Viimeistään silloin tekee mieli tyhjentää rakko. Jos tässä vaiheessa jää pidättelemään, tulee melko pian niin tukala olo, että haluaa vessaan ja kiireesti.

Virtsaamistarve on kuitenkin yksilöllinen. Joillakin pissahätä syntyy jo 2,5 desilitrasta.

Virtsan määrä vaihtelee juodun nestemäärän mukaan. Keskimäärin nautimme nesteitä sen verran, että pissaamme päivässä vähintään litran, usein enemmänkin. Pissakäyntejä kertyy siten vähintään kolme päivässä, mutta monesti useampia.

Jos pissaamista lykkää, virtsarakko venyy yli, ja se tuntuu kipuna. Kukaan ei kykenekään pidättämän pissaamista niin pitkään, että siitä olisi elimellistä haittaa.

Joissakin sairauksissa virtsarakon tyhjeneminen häiriintyy, ja silloin rakkoon voi toistuvasti kertyä liikaa virtsaa. Jos tilaa ei hoideta ajoissa, seuraukset ovat huonot. Rakon ylipaine välittyy virtsanjohtimia munuaisiin, jotka vaurioituvat nopeasti.

Vastaajana Pertti Mustajoki,

professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2017