Muinaisille roomalaisille tulkinta oli selvä. Kuva: Shutterstock
Muinaisille roomalaisille tulkinta oli selvä. Kuva: Shutterstock

Sanonta alkoi elää omaa elämäänsä.

Paradoksaaliselta näyttävä muoto on tehokas tyylikeino, mutta ristiriitaisuuden ja moniymmärteisyyden vaikutelmaa selittää myös sanonnan pitkä käyttöhistoria.

Suuri määrä meidän tuntemistamme elämänviisauksista juontuu tavalla tai toisella antiikin kulttuurista, esimerkiksi Ciceron tai muiden tunnettujen ajattelijoiden puheista tai roomalaisesta oikeuskäytännöstä. Usein niitä siteerataankin latinankielisissä asuissa, kuten Exceptio probat regulam ’poikkeus vahvistaa säännön’ ja Nulla regula sine exceptione ’ei sääntöä ilman poikkeusta’.

Sananlaskuihin liittyy usein tulkintaongelmia, koska ne ovat alkaneet elää omaa elämäänsä alkuperäisestä asiayhteydestä irrallaan ja niiden kieliasukin on hioutunut niukaksi ja virtaviivaiseksi. Niitä on siteerattu ja varioitu ulkomuistista, ja usein ne on alun perinkin esitetty vain suullisesti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sananlaskussa Exceptio probat regulam on alkuaan ollut jatko-osa: in casibus non exceptis ’tapauksissa, joita ei ole määritelty poikkeuksiksi’. Kun se on pudonnut pois, sananlaskuun ei ole jäänyt mitään sellaista, mikä olisi viitannut tietoiseen määrittelyyn. Tämä on tarjonnut mahdollisuuden moniin erilaisiin tulkintoihin, esimerkiksi sellaiseen, että poikkeuksien havaitseminen tekee ihmisen tietoiseksi yleisistä säännönmukaisuuksista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2017

wisti
Seuraa 
Viestejä14096

Stadin Santtu kirjoitti:
En ole latinisti, mutta olen ymmärtänyt niin, että pieni oikaisu käännöksessä on johtanut tässä asiassa pieneen tulkinnalliseen väärinkäsitykseen. Eikö oikeampi käännös olisi 'poikkeus koettaa sääntöä'? Ja kyllä, koettamalla eli testaamalla vahvistaa säännön silloin kun sääntö kestää koetuksen.  Nykytulkinta kuitenkin lähtee siitä, että kun jokin poikkeus ei mahdu säännön sisään, niin ei haittaa, kyseinen poikkeus kuuluu silti säännön piiriin. Näin sitten perustellaan kaikenlaisia, etten sanoisi, pöllöyksiä.

Sanotaan, ettei sääntöä ilman poikkeusta. Sama asia on sitten paradoksin muodossa, että poikkeus jopa vahvistaa säännön. Siis, ettei pidä takertua lillukanvarsiin ja asioiden voidaan katsoa olevan tietyllä tolalla "pääsääntöisesti".
Poikkeus koettelee säännön, olisi sitten samaa tyyppiä, kuin hädässä ystävä tunnetaan, mutta selvästi latteampi ja oikeastaan itsestään selvyys.

Sisältö jatkuu mainoksen alla