Ihmisten terveys on arvokkaampi. Kuva: Shutterstock
Ihmisten terveys on arvokkaampi. Kuva: Shutterstock

Radioaktiivisuus ei riitä sähköntuotantoon, ja riskit ylittävät hyödyt.

Säteilyssä tosiaankin on energiaa. Osa ydinjätteestä, erityisesti käytetty ydinpolttoaine, säteilee voimakkaasti tuhansia vuosia.

Sarjakuvassa Wagner-sika ratkaisi rannekellon paristonvaihdon rakentamalla kellon, joka käy ydinjätteellä hamaan tulevaisuuteen.

Todellisuudessa säteilylähteitä on käytetty energian tuottamiseen kaukokohteissa, ainakin majakoissa ja avaruusluotaimissa, mutta ydinjätettä ei niissäkään ole kokeiltu.

Ydinvoimalassa esiintyy jälkilämpöä, joka johtuu käytetyn polttoaineen radioaktiivisuudesta. Radioaktiivisuus ei kuitenkaan riitä sähköntuotantoon. Se laskee jo yhdessä päivässä reaktorin sulkemisen jälkeen peräti alle prosenttiin voimalan käyttötehosta.

Säteilyn kuljettama energia pystyy tuhoamaan elimistön soluja tai niiden osia. Siksi voimakkaan säteilyn aiheuttamat terveydelliset haitat ovat suuria säteilyn kantamaan energiaan nähden.

Säteilyturvakeskus kertookin kirjassaan Säteilyn käyttö, että majakoista vääriin käsiin joutuneita voimakkaita säteilylähteitä on käytetty lämmittiminä. Ne ovat jopa tappaneet ihmisiä entisen Neuvostoliiton alueella.

Vastaajana Markus Airila,

vanhempi tutkija, Teknologian tutkimuskeskus VTT.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2017

Neutroni
Seuraa 
Viestejä28258
Liittynyt16.3.2005

Miksi radioaktiivista ydinjätettä ei käytetä energianlähteenä?

käyttäjä-138 kirjoitti: Tuosta vastauksesta on selvästi unohtunut loppuosa. Selväksi tuli, ettei säteilyä pystytä käyttämään energiantuotannossaa. Mutta ydinjätteitä ihan varmasti.voi. Tietenkin voi, teknisesti, koska se tuottaa merkittäviä määriä lämpöä. Esteet ovat lähinnä poliittisia, mikä seuraa tavallisten ihmisten hysteerisestä suhtautumisesta ydinvoimaan. Mene poliitikkona ajamaan ydinteknologian merkittävää vapauttamista ja hyödyntämisen lisäämistä, niin se on paljon tehokkaampi tapa...
Lue kommentti
Neutroni
Seuraa 
Viestejä28258
Liittynyt16.3.2005

Miksi radioaktiivista ydinjätettä ei käytetä energianlähteenä?

o_turunen kirjoitti: Kerrotko, miten ydinjätteillä tuotetaan energiaa? Pumpataan lämpöä polttoainesauvojen säilytysaltaasta? Heivataan öljypoltin kellarista pihalle ja laitetaan tilalle muutama kilo korkea-aktiivista ydinjätettä ja muurataan tiilistä säteilysuoja. Ja kas, meillä on 100 vuotta lämmittävä ikikattila ja säästetään muutama tonni vuodessa öljylaskuissa. Olisihan siinä toki riskinsä, kun omatoimimiehet alkaisivat tutkia ydinenergian sovellettavuutta harrastusprojekteihinsa ja...
Lue kommentti

Rapeus jää haaveeksi, jos pannu on kylmä ja rasva tavallista voita.

Maailmassa ei ole niin hyvää kokkia, ettei ensimmäinen yritys olisi aina riekaleinen valkea möykky. Toinen lettukokin kummajainen on se, että ensimmäisen puolen paistopinnalla on aina erilainen kuvio kuin toisen. Tieteellistä syytä kumpaankaan ilmiöön ei tarkkaan tiedetä.

Yleensä paistaja on malttamaton ensimmäistä lettua odottaessaan ja annostelee siksi taikinaa liian kylmälle pannulle. Parempaan tulokseen pääsee, jos antaa pannun kuumentua perusteellisesti. Lisäksi rasvan pitää antaa ruskistua.

Letuista saa rapeita ja kullankeltaisia, kun paistaa ne kuumalla pannulla kirkastetussa voissa. Silloin vesi haihtuu nopeasti paistoksen pinnalta. Rapeus jää helposti syntymättä, mikäli käyttää tavallista voita tai muuta vesipitoista rasvaa. Tällöin lettutaikina vain kiehuu vedessä.

Kirkastettu voi valmistetaan poistamalla voista heraproteiini ja vesi. Jäljelle jää voiöljy, joka kestää palamatta erittäin korkeita paistolämpötiloja.

Vastaajana Anu Hopia,

elintarvikekehityksen tutkimusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Molemmat ovat oman kielikuntamme perintöä, eivät lainaa länsinaapurista.

Suomen minä-pronomini ei ole lainaa ruotsista, vaan se kuuluu uralilaisen kielikunnan ikivanhaan perintösanastoon. Sille löytyy etymologisia vastineita itämerensuomesta samojedikieliin asti, joten se on ollut suomessa ja sitä edeltäneissä kielimuodoissa jo tuhansien vuosien ajan, kauan ennen kosketuksia ruotsiin.

Äänneasultaan samantapaisia ensimmäiseen persoonaan viittaavia pronomineja on myös muissa kielikunnissa. Indoeurooppalaisten kielten lisäksi niitä löytyy esimerkiksi mongoli- ja tunguusikielistä, eskimo-aleuttilaisista kielistä, eräistä tunnetuista muinaiskielistä, kuten etruskista ja sumerista, sekä monista paleosiperialaisista kielistä, jotka eivät tiettävästi ole sukua toisilleen.

Tätä pronominien yhtäläisyyttä ovat jotkut tutkijat pitäneet todisteena kielikuntien välisestä alkusukulaisuudesta, mutta vaikka ensimmäisen persoonan pronomini kuuluu kielen parhaiten säilyviin aineksiin, kielitieteellisesti perusteltuja sukulaisuusteorioita ei voi rakentaa pelkästään yksittäisten pronominien varaan.

Itse-sanalla on erikoinen historia. Sekin kuuluu ikivanhaan suomalais-ugrilaiseen perintösanastoon, mutta se ei ole alkuaan ollut pronomini vaan substantiivi, joka on tarkoittanut varjoa tai ihmisen varjosielua. Ihminen näkee varjossa oman kuvansa, siis itsensä, ja sukukielten sanavastineista päätellen myös ihmisen sielun eli hänen henkisen minänsä on aikoinaan uskottu heijastuvan hänen varjossaan.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018