Ihmisten terveys on arvokkaampi. Kuva: Shutterstock
Ihmisten terveys on arvokkaampi. Kuva: Shutterstock

Radioaktiivisuus ei riitä sähköntuotantoon, ja riskit ylittävät hyödyt.

Säteilyssä tosiaankin on energiaa. Osa ydinjätteestä, erityisesti käytetty ydinpolttoaine, säteilee voimakkaasti tuhansia vuosia.

Sarjakuvassa Wagner-sika ratkaisi rannekellon paristonvaihdon rakentamalla kellon, joka käy ydinjätteellä hamaan tulevaisuuteen.

Todellisuudessa säteilylähteitä on käytetty energian tuottamiseen kaukokohteissa, ainakin majakoissa ja avaruusluotaimissa, mutta ydinjätettä ei niissäkään ole kokeiltu.

Ydinvoimalassa esiintyy jälkilämpöä, joka johtuu käytetyn polttoaineen radioaktiivisuudesta. Radioaktiivisuus ei kuitenkaan riitä sähköntuotantoon. Se laskee jo yhdessä päivässä reaktorin sulkemisen jälkeen peräti alle prosenttiin voimalan käyttötehosta.

Säteilyn kuljettama energia pystyy tuhoamaan elimistön soluja tai niiden osia. Siksi voimakkaan säteilyn aiheuttamat terveydelliset haitat ovat suuria säteilyn kantamaan energiaan nähden.

Säteilyturvakeskus kertookin kirjassaan Säteilyn käyttö, että majakoista vääriin käsiin joutuneita voimakkaita säteilylähteitä on käytetty lämmittiminä. Ne ovat jopa tappaneet ihmisiä entisen Neuvostoliiton alueella.

Vastaajana Markus Airila,

vanhempi tutkija, Teknologian tutkimuskeskus VTT.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2017

Neutroni
Seuraa 
Viestejä27731
Liittynyt16.3.2005

Miksi radioaktiivista ydinjätettä ei käytetä energianlähteenä?

käyttäjä-138 kirjoitti: Tuosta vastauksesta on selvästi unohtunut loppuosa. Selväksi tuli, ettei säteilyä pystytä käyttämään energiantuotannossaa. Mutta ydinjätteitä ihan varmasti.voi. Tietenkin voi, teknisesti, koska se tuottaa merkittäviä määriä lämpöä. Esteet ovat lähinnä poliittisia, mikä seuraa tavallisten ihmisten hysteerisestä suhtautumisesta ydinvoimaan. Mene poliitikkona ajamaan ydinteknologian merkittävää vapauttamista ja hyödyntämisen lisäämistä, niin se on paljon tehokkaampi tapa...
Lue kommentti
Neutroni
Seuraa 
Viestejä27731
Liittynyt16.3.2005

Miksi radioaktiivista ydinjätettä ei käytetä energianlähteenä?

o_turunen kirjoitti: Kerrotko, miten ydinjätteillä tuotetaan energiaa? Pumpataan lämpöä polttoainesauvojen säilytysaltaasta? Heivataan öljypoltin kellarista pihalle ja laitetaan tilalle muutama kilo korkea-aktiivista ydinjätettä ja muurataan tiilistä säteilysuoja. Ja kas, meillä on 100 vuotta lämmittävä ikikattila ja säästetään muutama tonni vuodessa öljylaskuissa. Olisihan siinä toki riskinsä, kun omatoimimiehet alkaisivat tutkia ydinenergian sovellettavuutta harrastusprojekteihinsa ja...
Lue kommentti

Nopea jäätyminen vaatisi äärimmäiset pakkaset.

Jäätyminen kaarelle ei tunnu todennäköiseltä, eikä sellaisesta ole tiettävästi havaintoja maapallon kylmimmistäkään kolkista.

Ratkaisevaa on se, kuinka kauan pissa lentää kaaressa. Tyypillisesti se osuu maahan alle parissa sekunnissa, ja siksi jäätymisen pitäisi tapahtua erittäin nopeasti.

Tämä vaatisi lähes sadan pakkasasteen kylmyyden, jota ei ole koettu edes Etelämantereella. Sikäläinen maailman pakkasennätys on -93,2 astetta.

Pissa on lähtiessään kehon sisäosien lämpöistä eli 36–37-asteista. Pissasta 95 prosenttia on vettä, ja se sisältää muun muassa suoloja. Lämpötila on siis kohtuullisen korkea ja lämpösisältö suuri, ja lisäksi löytyy jäätymisen estoaineita. Ne kaikki hidastavat jäätymistä.

Pissan jäätyminen nopeutuisi, jos se levittyisi pisaroina tai suorastaan sumuna, mutta silloin ei voi enää puhua kaaresta. Tehokkaimmin lämmönhukkaa lisäisi ja jäätymistä vauhdittaisi tuuli, mutta tässä tapauksessa siitä, varsinkaan vastatuulesta, ei ole apua.

Vastaajana Hannu Rintamäki,

tutkimusprofessori, emeritus, Työterveyslaitos.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2018

Periaatteessa sen voisi purkaa ja kotiuttaa palasina.

Kansainvälisen avaruusaseman kotiuttamista vaikeuttaa liike-energia. Asema matkaa kiertoradallaan noin 400 kilometrin korkeudessa lähes kahdeksan kilometrin sekuntivauhtia. Tätä huimaa nopeutta pitäisi jotenkin laskea, jotta asema saataisiin pehmeästi Maahan.

Jos nopeutta vähennettäisiin edes hieman, ilmakehä alkaisi jarruttaa asemaa kiihtyvää tahtia. Sitä eivät rakenteet kestäisi: asema hajoaisi paloiksi noin 90 kilometrin korkeudessa. Noin puolet siitä sataisi maahan sekalaisena romuna. Loppuosa jäisi ilmakehään kaasuna ja pölynä.

Avaruusaseman voisi periaatteessa purkaa ja kotiuttaa palasina. Asema kuljetettiin aikoinaan kiertoradalle yksittäisinä moduuleina, jotka sitten koottiin yhteen.

Avaruussukkulan kaltainen isolla rahtiruumalla varustettu alus voisi kuljettaa moduulit takaisin Maahan. Operaatio tulisi kuitenkin erittäin kalliiksi.

Toinen ongelma on sopivan aluksen puute. Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa luopui avaruussukkuloista vuonna 2011.

Yksi tulevaisuuden ratkaisu voisi olla avaruusteknologiayrittäjä Elon Muskin SpaceX-yhtiön BFR-jättiläisraketti. Se on suunniteltu uudelleen käytettäväksi, joten sitä olisi halvempi lennättää kuin perinteisiä kantoraketteja.

BFR:n rahtiversio pystyisi kuljettamaan avaruusaseman osat purettuina kiertoradalta Maahan. Siihen tarvittaisiin ehkä noin kymmenen lentoa.

Vastaajana Mikko Suominen,

avaruustekniikkaharrastaja, tähtitieteellinen yhdistys Ursa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2018