Miksi ruostumaton teräs ruostuu?

klo 8:51 | 8.3.2017

Paraskaan ei kestä ikuisesti. Kuva: Shutterstock

Parempi nimi olisi tahraton teräs.

Ruostumaton on itse asiassa vain hyvin korroosiota kestävää terästä.

Sen historia alkoi, kun huomattiin, että kromiseostus paransi metallin korroosionsietokykyä. Kromi reagoi hapen kanssa, jolloin teräksen pinnalle muodostuu ohut passivoiva oksidikerros. Suojakalvon muodostumista metallipinnalle kutsutaan passivoitumiseksi. Vaikka pinta vaurioituu, se korjaantuu aina uudella suojaavalla kerroksella.

Parhaatkaan ruostumattomat teräkset eivät kestä mitä tahansa. Siihen voi kehittyä varsin nopeasti pieniä, paikallisia ruostevaurioita. Jos happopitoisuus nousee pistemäisesti suojaava oksidikerros ei pääse enää uusiutumaan.

Itse asiassa tahraton teräs voisi olla parempi nimi ruostumattomalle teräkselle. Ennen vanhaan teräsaterimia kuivattiin, jotta niihin ei tulisi läikkiä. Ruostumaton teräs toi tähän ongelmaan ratkaisun.

Vastaajana Mari Lundström,

materiaalitekniikan professori, Aalto-yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2014

Seuraa meitä Facebookissa

Kommentit (0)

Suosituimmat

Ilmastonmuutoksen torjunta voi helpottua

Pelaaminen vähentää nuorten miesten työntekoa

Teinin aivoissa tyrskyy

Mitä eroa on tähdellä ja planeetalla?

Jo lievempikin kännääminen voi rappeuttaa aivoja

Sudella on koiraa itsenäisempi äly

Syö aivosi virkeiksi

Mainoskuva muuttaa nopeasti kauneusihanteita

Kysy

Kuinka kauan kanto elää?

klo 8:51 | 9.8.2017

Vanhimmat ovat olleet lähes satavuotiaita.

Kanto voi elää omilla varastoravinteillaan ja -hiilihydraateillaan pari vuotta, mutta ne kannot, joilla on juuriyhteyksiä eläviin puihin, saattavat säilyä elossa vuosikymmeniä. Juuriyhteyksiä on löydetty yli 150 puulajilta, muun muassa männyltä, kuuselta ja koivulta. Eniten niitä syntyy tiheässä kasvaville puille.

Kannon elossaolo havaitaan helpoimmin paksuuskasvusta, mikä havupuilla näkyy uusien vuosirenkaiden muodostumisena. Kantojen paksuuskasvusta on runsaasti tutkimuksia yli sadan vuoden ajalta pääosin Pohjois-Amerikasta ja Euroopasta.

Suomessa professori Paavo Yli-Vakkuri havaitsi 1940–1950-luvulla, että kaadettujen mäntyjen kannoista joka kymmenes oli jäänyt eloon. Hänen tuloksensa viittasivat siihen, että kanto voi juuriyhteyksillä säilyä elossa yhtä kauan kuin sen isäntäpuukin eli vuosikymmeniä.

Yli-Vakkuri havaitsi myös, että vesi voi kulkeutua kaadettujen puiden juuristoista niiden kanssa juuriyhteydessä oleviin eläviin puihin.

Keski-Euroopasta Juravuoristosta on raportoitu vuonna 1743 kaadetun hopeakuusen kannon olleen elossa vielä vuonna 1836. Kannossa oli 92 vuosirengasta, jotka olivat syntyneet hakkuun jälkeen. Kannon vanha keskiosa hakkuuta edeltäneeltä ajalta oli kokonaan kadonnut.

Vastaajana Heljä-Sisko Helmisaari,

metsämaatieteen professori, Helsingin yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2017

Kommentit (0)

Suosituimmat