Kysy

Miksi ruostumaton teräs ruostuu?

klo 8:51 | 8.3.2017
Paraskaan ei kestä ikuisesti. Kuva: Shutterstock
Paraskaan ei kestä ikuisesti. Kuva: Shutterstock

Parempi nimi olisi tahraton teräs.

Ruostumaton on itse asiassa vain hyvin korroosiota kestävää terästä.

Sen historia alkoi, kun huomattiin, että kromiseostus paransi metallin korroosionsietokykyä. Kromi reagoi hapen kanssa, jolloin teräksen pinnalle muodostuu ohut passivoiva oksidikerros. Suojakalvon muodostumista metallipinnalle kutsutaan passivoitumiseksi. Vaikka pinta vaurioituu, se korjaantuu aina uudella suojaavalla kerroksella.

Parhaatkaan ruostumattomat teräkset eivät kestä mitä tahansa. Siihen voi kehittyä varsin nopeasti pieniä, paikallisia ruostevaurioita. Jos happopitoisuus nousee pistemäisesti suojaava oksidikerros ei pääse enää uusiutumaan.

Itse asiassa tahraton teräs voisi olla parempi nimi ruostumattomalle teräkselle. Ennen vanhaan teräsaterimia kuivattiin, jotta niihin ei tulisi läikkiä. Ruostumaton teräs toi tähän ongelmaan ratkaisun.

Vastaajana Mari Lundström,

materiaalitekniikan professori, Aalto-yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2014

Kommentit (0)
Kommentit (0)
Tallenna  
Kommentit (0)
Tallenna  

Suosituimmat

Kysy

Miksi ensimmäinen lettu epäonnistuu?

klo 9:01 | 18.4.2018
Toinen lettu toden sanoo. Kuva: iStock

Rapeus jää haaveeksi, jos pannu on kylmä ja rasva tavallista voita.

Maailmassa ei ole niin hyvää kokkia, ettei ensimmäinen yritys olisi aina riekaleinen valkea möykky. Toinen lettukokin kummajainen on se, että ensimmäisen puolen paistopinnalla on aina erilainen kuvio kuin toisen. Tieteellistä syytä kumpaankaan ilmiöön ei tarkkaan tiedetä.

Yleensä paistaja on malttamaton ensimmäistä lettua odottaessaan ja annostelee siksi taikinaa liian kylmälle pannulle. Parempaan tulokseen pääsee, jos antaa pannun kuumentua perusteellisesti. Lisäksi rasvan pitää antaa ruskistua.

Letuista saa rapeita ja kullankeltaisia, kun paistaa ne kuumalla pannulla kirkastetussa voissa. Silloin vesi haihtuu nopeasti paistoksen pinnalta. Rapeus jää helposti syntymättä, mikäli käyttää tavallista voita tai muuta vesipitoista rasvaa. Tällöin lettutaikina vain kiehuu vedessä.

Kirkastettu voi valmistetaan poistamalla voista heraproteiini ja vesi. Jäljelle jää voiöljy, joka kestää palamatta erittäin korkeita paistolämpötiloja.

Vastaajana Anu Hopia,

elintarvikekehityksen tutkimusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Kommentit (0)
Tallenna  
Kommentit (0)
Kommentit (0)
Tallenna  

Suosituimmat

Kysy

Mistä juontuvat sanat minä ja itse?

klo 8:58 | 18.4.2018
Varjo peilaa henkistä minää. Kuva: iStock

Molemmat ovat oman kielikuntamme perintöä, eivät lainaa länsinaapurista.

Suomen minä-pronomini ei ole lainaa ruotsista, vaan se kuuluu uralilaisen kielikunnan ikivanhaan perintösanastoon. Sille löytyy etymologisia vastineita itämerensuomesta samojedikieliin asti, joten se on ollut suomessa ja sitä edeltäneissä kielimuodoissa jo tuhansien vuosien ajan, kauan ennen kosketuksia ruotsiin.

Äänneasultaan samantapaisia ensimmäiseen persoonaan viittaavia pronomineja on myös muissa kielikunnissa. Indoeurooppalaisten kielten lisäksi niitä löytyy esimerkiksi mongoli- ja tunguusikielistä, eskimo-aleuttilaisista kielistä, eräistä tunnetuista muinaiskielistä, kuten etruskista ja sumerista, sekä monista paleosiperialaisista kielistä, jotka eivät tiettävästi ole sukua toisilleen.

Tätä pronominien yhtäläisyyttä ovat jotkut tutkijat pitäneet todisteena kielikuntien välisestä alkusukulaisuudesta, mutta vaikka ensimmäisen persoonan pronomini kuuluu kielen parhaiten säilyviin aineksiin, kielitieteellisesti perusteltuja sukulaisuusteorioita ei voi rakentaa pelkästään yksittäisten pronominien varaan.

Itse-sanalla on erikoinen historia. Sekin kuuluu ikivanhaan suomalais-ugrilaiseen perintösanastoon, mutta se ei ole alkuaan ollut pronomini vaan substantiivi, joka on tarkoittanut varjoa tai ihmisen varjosielua. Ihminen näkee varjossa oman kuvansa, siis itsensä, ja sukukielten sanavastineista päätellen myös ihmisen sielun eli hänen henkisen minänsä on aikoinaan uskottu heijastuvan hänen varjossaan.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Kommentit (0)
Tallenna  
Kommentit (0)
Kommentit (0)
Tallenna  

Suosituimmat