Ehdolla ovat melu, pelko ja uupumus. Kuva: Shutterstock
Ehdolla ovat melu, pelko ja uupumus. Kuva: Shutterstock

Ilmiöön ei löytynyt yksiselitteistä syytä.

Vaikka valaat ovat sopeutuneet täydellisesti elämään vedessä, niiden on ilmaa hengittävinä nisäkkäinä päästävä pintaan, muuten ne hukkuvat. Sairaiden ja heikkojen yksilöiden arvellaan hakeutuvan mataliin vesiin tästä syystä. Ehkä ne joskus hämmennyksissään ja uupuneina uivat väärään suuntaan ja rantautuvat.

Joillekin lajeille matala vesi on turva pedoilta. Kun sarvivalaat ja maitovalaat kuulevat miekkavalaiden ääniä, ne pakenevat heti matalaan veteen, minne miekkavalaat eivät mielellään ui. Tämä luonnollinen pakoreaktio voi olla syynä myös muiden lajien rantautumiseen.

Valaiden massarantautumisiin on usein liitetty jokin ihmisen aiheuttama häiriötekijä, kuten vedenalainen räjähdys tai muu voimakas ääni. Ehkä jokin uusi ja odottamaton tapahtuma saa valaat paniikin valtaan ja ajaa ne rannalle.

Myös taustamelu voi johtaa rantautumiseen. Kaikki valaslajit kuuntelevat tuottamiensa äänien kaikuja ja saavat näin tietoa vedenalaisesta ympäristöstään. Jos melu peittää nämä äänet, valaiden on vaikea suunnistaa esteiden ympäri. Ne eksyvät ja voivat päätyä liian matalaan veteen.

Vastaajana Outi Tervo,

tutkija, Grönlannin luonnonvarainstituutti.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2017

Juuriyhteydet pitävät hengissä pitkään. Kuva: Shutterstock

Vanhimmat ovat olleet lähes satavuotiaita.

Kanto voi elää omilla varastoravinteillaan ja -hiilihydraateillaan pari vuotta, mutta ne kannot, joilla on juuriyhteyksiä eläviin puihin, saattavat säilyä elossa vuosikymmeniä. Juuriyhteyksiä on löydetty yli 150 puulajilta, muun muassa männyltä, kuuselta ja koivulta. Eniten niitä syntyy tiheässä kasvaville puille.

Kannon elossaolo havaitaan helpoimmin paksuuskasvusta, mikä havupuilla näkyy uusien vuosirenkaiden muodostumisena. Kantojen paksuuskasvusta on runsaasti tutkimuksia yli sadan vuoden ajalta pääosin Pohjois-Amerikasta ja Euroopasta.

Suomessa professori Paavo Yli-Vakkuri havaitsi 1940–1950-luvulla, että kaadettujen mäntyjen kannoista joka kymmenes oli jäänyt eloon. Hänen tuloksensa viittasivat siihen, että kanto voi juuriyhteyksillä säilyä elossa yhtä kauan kuin sen isäntäpuukin eli vuosikymmeniä.

Yli-Vakkuri havaitsi myös, että vesi voi kulkeutua kaadettujen puiden juuristoista niiden kanssa juuriyhteydessä oleviin eläviin puihin.

Keski-Euroopasta Juravuoristosta on raportoitu vuonna 1743 kaadetun hopeakuusen kannon olleen elossa vielä vuonna 1836. Kannossa oli 92 vuosirengasta, jotka olivat syntyneet hakkuun jälkeen. Kannon vanha keskiosa hakkuuta edeltäneeltä ajalta oli kokonaan kadonnut.

Vastaajana Heljä-Sisko Helmisaari,

metsämaatieteen professori, Helsingin yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2017

Joillakin virtsaamistarve syntyy jo 2,5 desilitrasta.

Aikuisen ihmisen virtsarakkoon mahtuu melko helposti noin neljä desilitraa virtsaa. Viimeistään silloin tekee mieli tyhjentää rakko. Jos tässä vaiheessa jää pidättelemään, tulee melko pian niin tukala olo, että haluaa vessaan ja kiireesti.

Virtsaamistarve on kuitenkin yksilöllinen. Joillakin pissahätä syntyy jo 2,5 desilitrasta.

Virtsan määrä vaihtelee juodun nestemäärän mukaan. Keskimäärin nautimme nesteitä sen verran, että pissaamme päivässä vähintään litran, usein enemmänkin. Pissakäyntejä kertyy siten vähintään kolme päivässä, mutta monesti useampia.

Jos pissaamista lykkää, virtsarakko venyy yli, ja se tuntuu kipuna. Kukaan ei kykenekään pidättämän pissaamista niin pitkään, että siitä olisi elimellistä haittaa.

Joissakin sairauksissa virtsarakon tyhjeneminen häiriintyy, ja silloin rakkoon voi toistuvasti kertyä liikaa virtsaa. Jos tilaa ei hoideta ajoissa, seuraukset ovat huonot. Rakon ylipaine välittyy virtsanjohtimia munuaisiin, jotka vaurioituvat nopeasti.

Vastaajana Pertti Mustajoki,

professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2017