Aasia on käytetty työjuhtana ja ratsuna Välimeren alueella tuhansia vuosia, ja se on usein mainittu eläin myös maailman laajimmalle levinneessä käännösteoksessa Raamatussa.

Tätä kautta aasista ja siihen liitetyistä ominaisuuksista on tullut yleismaailmallista kulttuuriperintöä. Aasi on antiikin ajoista lähtien tunnettu sekä nöyryyden että toisaalta myös itsepäisyyden ja tyhmyyden symbolina. Tällaiset käsitykset aasin ominaisuuksista perustunevat osittain siihen, että aasia on käytetty pitkälti samalla tavoin kuin hevosta, mutta se ei reagoi käskyihin samalla tavoin eikä ole yhtä nopealiikkeinen kuin hevonen.

Raamatussa aasi esiintyy ensisijaisesti vaatimattomana hyötyeläimenä. Sen sijaan korskeita sotaratsuja ihailleet roomalaiset käyttivät aasia merkitsevää asinus-sanaa haukkumanimityksenä. Tämä negatiivinen merkitys tuli yleisesti tunnetuksi Euroopassa keskiajalla, kun latina oli koulujen opetuskieli ja tärkein oppiaine. Eläimeen viittaava aasi-sana on tullut suomen kieleen latinasta muinaisranskan ja ruotsin kautta ilmeisesti jo keskiajalla, sillä se esiintyy kirjakielessä täysin suomalaistuneena Agricolasta alkaen. 1600-luvulta on sanakirjatieto, jonka mukaan koulussa on tyhmän, latinaa osaamattoman oppilaan haukkumanimityksenä käytetty asinus-sanaa. Sen sijaan asultaan suomalaistuneen aasi-sanan käytöstä haukkumanimityksenä löytyy kirjallista todistusaineistoa vasta 1800-luvulta. Turun Wiikko-Sanomissa kerrottiin aasista vuonna 1820 seuraavaan tapaan: "Aasit owat laiskuutensa tähen tulleet niin kuuluisiksi, että kouluissa entiseen aikaan aasinkuwa ripustettiin seinälle." 

Vastaaja:


Kaisa Häkkinen


suomen kielen professori


Turun yliopisto

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018