Monet selkärangattomat pystyvät regeneroitumaan eli uusiutumaan kasvattamalla uuden osan tuhoutuneen kudoksen tai elimen tilalle.

Ihmisen ja muiden selkärankaisten uusiutumiskyky yltää yleensä vain haavojen paranemiseen, poikkeuksena liskot ja sammakkoeläimet. Eräillä nisäkkäillä, kuten rotalla, uusiutuvat maksa ja jossakin määrin myös lihaskudos.

Uusiutumiskyky perustuu siihen, että osa soluista on säilynyt erilaistumattomina alkeissoluin, jotka kudoksen tuhoutuessa herkistyvät ja muuttuvat varsinaisiksi kudossoluiksi.

Valtaosa ihmisen soluista on liian pitkälle erilaistuneita, jotta ne pystyisivät rakentamaan uuden raajan. Katkenneen raajan hermotkaan eivät varsinaisesti kasva, vaan solut työntävät hermosäikeen tuppeen jatketta, lähinnä solulimaa ja hermorihmoja. Myös katkaistun luun päähän muodostuu kalvoa, mutta luusoluilta puuttuu kyky tuottaa poistetun kudoksen muotoista luulta. Myös ihmisen lihaskudoksen uusiutumiskyky on heikko.

Julkaistu Tiede 2000-lehdessä 3/1997

Vastaaja:


Mikko Niemi


anatomian emeritusprofessori


Turun yliopisto

MooM
Seuraa 
Viestejä5474
Liittynyt29.6.2012

Miksi amputoitu raaja ei kasva entiselleen?

optimistx 04.09.2015 klo 09:55 SamikoKu 04.09.2015 klo 05:51 ... Neljä kättä olis kyllä kätevää. Alemmilla vois nojata polviin kun ylemmillä nostais jotain raskasta. Seksissäkin niistä olisi hyötyä. Nykyiset sukupolvet ovat rappeutuneet pahasti. Muinaissuomalaisilla oli kielitieteellis-homeopaattisten tutkimuksieni mukaan vähintään yksi lisäkäsi, jota he nimittivät välikädeksi. Välikäsi sijaitsi ilmeisesti hieman hankalasti kainalossa, koska he kokivat ikäväksi sen, kun jotain joutui siihen...
Lue kommentti
Esiäidin kannatti kyllästyä. Kuva: SPL/MVPhotos

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017