Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Purentatarkkuus toimi pysyvyyden puolesta.

Fossiileista tiedetään, että alun perin hampaat vaihtuivat useaan kertaan myös nisäkkäiden esimuodoilla, eivät vain selkärankaisilla, kuten kaloilla ja liskoilla.

Nisäkkäillä vaihtuminen kuitenkin vähentyi sitä mukaa kuin vastakkaisten hampaiden purenta tarkentui. Ilmeisesti hampaiden vaihtaminen on sitä suurempi riski, mitä tarkempi työkalu hampaat ovat. Ihmisillä hampaat vaihtuvat nyt kerran maitohampaista pysyviin hampaisiin, mutta useilla lajeilla eivät kertaakaan.

Koska hampaat kuluvat käytössä, etenkin kuitupitoisia kasveja syövillä nisäkkäillä, kuten hevosilla, poskihampaat ovat kehittyneet korkeiksi. Se viivyttää hampaiden kulumista loppuun. Monilla jyrsijöillä, kuten peltomyyrillä, taas poski- ja etuhampaat kasvavat jatkuvasti. Niillä hampaan tyvi on auki niin, ettei juuria synny, ja hammas voi kasvattaa tyvestä uutta kruunua sitä mukaa kuin kruunun kärki kuluu pois.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meillä hampaat eivät voi uusiutua, sillä sekä hampaan muoto että kiille muodostuvat jo ennen kuin hammas puhkeaa. Puhjenneen hampaan kiilteessä ei ole soluja, jotka voisivat korjata vaurioita. Hammasytimessä sen sijaan säilyy hammasluuta korjaavia soluja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hampaiden tärkeimmät ominaisuudet ovat ravinnon käsittelyyn sopiva muoto ja kestävyys, ja kestävyydeltään hammasluu on kovempaa kuin muu luukudos. Hammaskiille, joka koostuu lähes yksinomaan apatiittimineraalista, on kestävintä ainetta eliökunnassa.

Vastaajana Jukka Jernvall, akatemiaprofessori, Biotekniikan instituutti, Helsingin yliopisto

Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2016

Sisältö jatkuu mainoksen alla