Esikoispoikia toivotaan lähinnä yhteiskunnissa, joissa jokin poliittinen tai rituaalinen arvoasema periytyy suvussa.

Perimyssuhde tekee esikoispojasta myös isänsä kilpailijan, sillä isän auktoriteetti ja sosiaalinen asema ovat hänen aikuistumisensa tiellä. Tämä tuottaa usein jännitteitä isän ja pojan suhteeseen.

Patriarkaalinen esikoisoikeuden periaate esiintyy eri muodoissa länsimaisessa oikeusperinteessä, mutta se ei ole yleismaailmallinen, eikä sitä voi selittää ihmiskunnan yleisen kehityksen seuraukseksi.

Varhaisen evolutionistisen käsityksen mukaan poikalapsia alettiin suosia, koska he turvasivat sukunsa jatkumisen tyttölapsien mennessä naimisiin sukulaisuusryhmänsä ulkopuolelle. Monissa yhteiskunnissa ryhmät rakentuvat kuitenkin äitien ja tytärten muodostamien sukulinjojen varaan.

Myös omaisuuden periytyminen eri yhteiskunnissa vaihtelee. Afrikassa on yleistä, että perheen omaisuus siirtyy sukulinjan sisällä sukupolvelta toiselle. Euroopassa ja Aasiassa omaisuutta taas on siirretty eri tavoin sekä pojille että tyttärille riippumatta siitä, kuuluvatko he naimisiin mentyään samaan sukuun kuin vanhempansa.

Esikoispoikien suosimista on selitetty myös sillä, että he tarjoavat vanhuuden turvaa isälleen ja äidilleen.

Käytännössä vastuu vanhempien hoidosta lankeaa kuitenkin usein tyttärille – myös niissä yhteiskunnissa, joissa toivotaan poikalapsia. Monissa Kaakkois-Aasian yhteiskunnissa on lisäksi tapana, että vanhimmat sisarukset muuttavat pois vanhempiensa kodista mennessään naimisiin, kun taas nuorin veli tai sisar jää asumaan syntymäkotiin.


Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2007

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vastaaja:


Timo Kaartinen


sosiaaliantropologian dosentti


Helsingin yliopisto

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla