Haarukka oli alun perin 1400- ja 1500-luvulla väline, jolla ruokapaloja ainoastaan noukittiin.

Syöminen tapahtui sormin. 1600-luvulla ruokailuvälineet muuttuivat seisovista, pystyssä pidettävistä, makaaviin, jotka alettiin kattaa pöytään valmiiksi. Seuraavalla vuosisadalla uusi pöytäasento muokkasi haarukasta aaltoilevan, ja myös piikit – joita jo yleisesti oli neljä – muuttuivat suorista kaareviksi.

1700-luvulla haarukan käyttö laajeni nopeasti ja ihmiset oppivat tarttumaan välineeseen piikit alaspäin. Näin sen saattoi pitää kädessä vaakasuorassa ja lävistää liha- tai kalapalan ilman, että sitä tarvitsi välillä nostaa pystyyn. 1700-luvun pöytäetiketissä oli tärkeää nimenomaan se, ettei ruokailuvälineillä – joita oli juuri opittu käyttämään – huidottu ilmaan.

Tästä juontunee, että haarukkaa yhä käytetään selkä ylöspäin. Tosin nykyään on yleistä sekin, että ruokaa nostetaan suuhun pesäpuolella.

Vastaaja:


Tom Bergroth


amanuenssi


Turun maakuntamuseo