Haju- ja makuaisti ovat kemiallisia aisteja, erillisiä ja samalla toisiaan tukevia.

Olennainen ero niiden välillä on se, että edellinen vastaanottaa ärsykkeensä ilman ja jälkimmäinen nesteen välityksellä. Tuoksuvien aineden pitää siis olla haihtuvia ja maistuvien vesiliukoisia.

Makureseptorit, jotka sijaitsevat pääosin kielen kärjessä, reunoilla ja tyvessä, aistivat makeita, happamia, suolaisia ja kitkeriä makuja.

Monet "maut" todellakin ovat hajuja. Syödessämme ruoasta vapautuu haihtuvia aromeja, joista osa nousee nenäonteloon. Nenän hajuepiteeli sieppaa jopa useita tuhansia erilaisia tuoksuja. Pahassa nuhassa meistä usein tuntuukin, ettemme maista mitään.

Vaikka monet maut ovat myös hajuja, makuaisti on toki tarpeellinen. Kaikki aromit eivät haihdu eivätkä siksi päädy hajuaistimiin. Esimerkiksi sokeri ja suola on paljon helpompi erottaa toisistaan maistamalla kuin haistamalla.

Julkaistu Tiede 2000-lehdessä 3/1996

Vastaaja:


Assistentti ph.d Jari Hietanen, psykologian professori Mikko Sams ja psykologian lisensiaatti Veikko Surakka



Tampereen yliopiston psykologian laitoksen tutkijat:

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla