Perinteinen maksukortti, jossa on magneettijuova, kieltäytyy toisinaan yhteistyöstä, mutta kysyjä on huomannut, että kassat ovat keksineet ratkaisun ongelmaan.

Pannaan kortti hedelmäpussiin, ja taas toimii, varsin usein.

Olen itse havainnut, että kassat panevat paperin väliin. Todennäköisesti ratkaisun toimivuuden selittää kortin ja lukupään välisen etäisyyden vakiintuminen.

Magneettijuova sisältää mikroskooppisia magneetteja, jotka indusoivat virran johdesilmukkaan lukupäässä. Virran jännitteen vaihtelujen mukaan elektroniikka saa tiedon kortin sisältämästä datasta.

Jos lukulaitteen hahlo on väljä, etäisyys vaihtelee, jolloin myös magneettikenttä vaihtelee liikaa ja tulee virheellisiä signaaleja. Paperi vakioi etäisyyden.

Paperi tai muovi voi auttaa myös toisella tavalla. Jos kortissa on vahva magnetisointi, lukupiirin elektroniikka voi saturoitua eli muuttua kyvyttömäksi havaitsemaan signaalin muutoksia. Silloinkin signaaliin tulee virheitä. Paperi tai muovi lisää etäisyyttä magneetteihin, jolloin magneettikenttä heikkenee sopivasti.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2009

Vastaaja:


Raimo Sepponen


sovelletun elektroniikan professori


Teknillinen korkeakoulu, elektroniikan laitos

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018