Ihmisen puhe koostuu kahdesta osasta: perusäänestä ja ns.

formanteista. Perusääni syntyy äänihuulten värähtelystä ja formantit muodostuvat kurkkutorven, suun ja nenäontelon resonansseista.

Keuhkoista virtaava ilma saa suun resonanssit soimaan. Suun muotoa vaihtelemalla syntyvät eri formantit ja niistä vokaalit sekä konsonantit. Varsinainen puhe sisältyy juuri formantteihin. Tietty vokaali tunnistetaan, kun formanttitaajuuksien suhteet ovat oikeat. Lisäksi tarvitaan perusääntä, jonka kanssa äänen voimakkuutta ja taajuutta voidaan säätää.

Kun suuhun joutuu heliumia – esimerkiksi heliumpallosta – suussa normaalisti oleva kaasu muuttuu. Samalla alkaa Aku Ankan puhe, sillä formanttien taajuus riippuu paitsi puheentuottoelinten mitoista myös kaasusta, jossa ääni etenee.

Äänen nopeus heliumissa on noin 965 m/s, kun se ilmassa on noin 340 m/s. Tämän takia formanttien taajuus muuttuu korkeammaksi. Esimerkiksi vokaalin a normaalit formanttitaajuudet 600, 1200, 2600 ja 3000 hertsiä ovat heliumissa 1700, 3400, 7400 ja 8500 hertsiä. Taajuuksien suhteet säilyvät kuitenkin samoina ja vokaali tunnistetaan oikeaksi.

Julkaistu Tiede 2000-lehdessä 8/1997

Vastaaja:


Valtteri Hongisto


tutkija


Turun aluetyöterveyslaitos

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006

Miksi helium muuttaa puheen Aku Ankaksi?

Minkä takia puheääniaallot eivät madallu siirtyessään heliumista ilmaan matkalla kuuntelijan korviin? Säilyykö aaltojen taajuus aineesta toiseen siirryttäessä? Se heliumhan on vain puhujan suussa lähinnä. Voiko sillä olla merkitystä ilmiössä, kuinka nopeasti kaasu virtaa ulos keuhkoista, ja vaikuttaako tuohon virtausnopeuteen kaasun tiheys? Tai voiko kaasun tiheydellä muuten olla merkitystä tuossa alkuperäisessä ilmiössä?
Lue kommentti

くそっ!

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017