Julkaistu Tiede-lehdessä 11/2012

Nykysuomen housut on normaalina substantiivina ainoastaan monikossa esiintyvä sana, jonka monikollisuus selittyy vaatekappaleen historiasta.

Housut ovat kehittyneet kahdesta erillisestä putkimaisesta kappaleesta, jotka on sukan tapaan vedetty verhoamaan sääriä. Housut syntyivät, kun kappaleet ommeltiin yläpäästä yhteen. Itse sana on lainaa muinaisruotsin sanasta hosa, joka on samaa juurta kuin nykyenglannin letkua merkitsevä hose. Yhdyssanojen osana housu voi esiintyä myös yksikkömuotoisena (housupuku, jänishousu).

Ikivanhan suomalais-ugrilaisen perinteen mukaan suomessa ja sen sukukielissä käytetään parillisista ruumiinosista yksikköä, kun on kyse niiden pukineista. Lapaset ja hansikkaat puetaan siis käteen, sukat ja housut jalkaan, vaikka kaikkia olisi kaksin kappalein.

Ruumiinosiin ja niiden pukineisiin liittyy vielä sekin erikoisuus, että puettavan ruumiinosan nimitys on sisäpaikallissijassa, vaikka pukine tulee sen ulkopinnalle, esimerkiksi sukka vedetään jalkaan ja hattu pannaan päähän, vaikka kirjaimellisesti ottaen jalka pannaan sukkaan ja pää hattuun.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Suomalais-ugrilaiset voivat hämmästyttää indoeurooppalaisia naapureitaan myös sillä, että lukusanojenkin yhteydessä käytetään yksikköä, vaikka selvästi on puhe monesta: kaksi karhua, viidellä koiralla jne.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vastaaja:


Kaisa Häkkinen


suomen kielen professori


Turun yliopisto

Prossimo Treno
Seuraa 
Viestejä1471

Lainaus:

Miksi housut laitetaan jalkaan eikä housua jalkoihin?

Järkevä ihminen kysyisi miksei laiteta jalkaa/jalkoja housuihin. Niin ainakin meillä päin tehdään.

TOIJALA. Katse josta huomaa toisen olevan aivan liian päissään, jotta hän ymmärtäisi mitään mitä hänelle on sanottu viimeisen 20 min. aikana. "Junassa yritin puhua hänelle, mutta hän oli jo toijalassa." — Antti Hyry (Kokkilan kakkakääpiö, Hömpönkeinaa, Hirvi Akuniemi, Artsiitti Höti Pörtsiitti, Iina Viinatossu).

Sisältö jatkuu mainoksen alla