Kädenheilautukset ovat myötäliikkeitä, jotka tasapainottavat kävelyä.

Astuvan jalan ja vastakkaisen käden liikkuminen samaan suuntaan estää ylävartaloa kiertymästä liian voimakkaasti.

Kädet ovat sitä tärkeämpiä mitä nopeammin kuljetaan. Rauhallisessa astelussa kädet saattavat liikkua melko mielivaltaisesti, mutta juoksussa heilahdukset ovat hyvin säännöllisiä. Niinpä kädettömät ihmiset eivät pysty juoksemaan kovin nopeasti.

Ihmisen kävelyä säätelee hermostossa kaksi järjestelmää: pyramidaalijärjestelmä kontrolloi lihassolujen toimintaa ja ekstrapyramidaalijärjestelmä vastaa eri koukistaja- ja ojentajalihasten yhteistyöstä. Tämä kokonaisuus toimii tiedostamattomasti.

Tärkein ekstrapyramidaalijärjestelmän osa lienee aivojen tyvitumakeryhmä, joka kuuluu kehitysopillisesti aivojen vanhimpiin osiin. Joissakin neurologisissa liikesairauksissa nämä aivojen osat eivät toimi kunnolla, mikä vaikuttaa myös kävelemiseen. Esimerkiksi Parkinsonin taudissa kädet eivät liiku kävellessä lainkaan, ellei sairas niitä tietoisesti liikuta. Joillekin aivohalvauspotilaille taas on tyypillistä, että he eivät kykene tietoisesti heiluttamaan kättään, mutta kävellessä heidän kätensä voi liikkua tahattomasti.


Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2003

Vastaaja:


Markku Partinen ja Heikki Teräväinen


neurologian dosentti (MP)ja neurologi, professori (HT)

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018