Ehkä vahvoja ilmeitä kannatti naamioida. Kuva Shutterstock
Ehkä vahvoja ilmeitä kannatti naamioida. Kuva Shutterstock

Ei ole sosiaalisesti sopivaa olla suu auki.

Niin järkytyksessä kuin hämmästyksessä ihmisen suu aukeaa, joskin hieman eri kasvolihasten toiminnan seurauksena. Meitä kuitenkin koulitaan kontrolloimaan kasvonilmeitä. Suun seudun muutokset ovat helposti havaittavia, mutta käsi peittää ilmaisua tehokkaasti.

Varsinkin pelkoon mutta myös hämmästykseen saattaa kytkeytyä myös ääntelyä. Ehkäpä sitä on vaikea ehkäistä, ja sen vuoksi käsi viedään suun eteen. Lajinkehityksessä on voinut olla tärkeää olla päästämättä ääniä, jotta ei paljasta omaa tai laumansa olinpaikkaa viholliselle.

Pelko tai säikähdys on myös tunne, joka tarttuu eli leviää tehokkaasti. On voinut olla ja on ehkä edelleen tarkoituksenmukaista vaimentaa tähän liittyviä joukkoreaktioita.

Helppo esimerkki löytyy lastenkasvatuksesta. Lapsille on tärkeää hakea sosiaalisia vihjeitä ympäristöstä. Kun lapsi kaatuu, hän etsii ympäriltä viitetietoa siitä, oliko kaatuminen vaarallista vai ei. Vanhemmat pyrkivät usein peittämään oman säikähdyksensä joko ehkäisemällä tai naamioimalla reaktionsa, jotta lapsi ei saa tukea pelästymiselle. Näin lapsi oppii samalla tunnetason säätelyä.

Hämmästyksen peittämiselle ei löydy ihan yhtä ilmeisiä syitä. Yleisesti ottaen ainakin meillä Suomessa kuitenkin opetetaan, ettei ole sosiaalisesti sopivaa olla suu auki.

Vastaajana Veikko Surakka, vuorovaikutteisen teknologian professori, Tampereen yliopisto

Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2014