Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Käsien sijaan asentoa ohjaa sydän.

Käsien pitäminen pään lähellä ei ole mitenkään tyypillinen nukkumisasento. Tutkimusten mukaan tavallisinta on nukkua sikiöasennossa, yleensä oikealla kyljellä, polvet koukussa ja kädet vartalon edessä. Silloin kädet voivat toki olla lähellä kasvojakin.

Syytä sikiöasennon suosioon ei ole haettu käsistä vaan sisäelimistä. Sydän on hyvässä asennossa, ja vatsalaukku tyhjenee ohutsuoleen paremmin kuin vasemmalla kyljellä nukkuessa. Käsiinkin veri kiertää hyvin, kunhan pään alla on oikean korkuinen tyyny, sillä muuten kädet voivat jäädä painuksiin. Lisäksi asento tuntuu turvalliselta.

Turvallisuuden tunteeseen liittyy varmaan sekin, että monet aikuisetkin pitävät nukkuessaan sylissä nallea tai tyynyä. Tällöin kädet ovat sen ympärillä.

Selällään nukkuvilla kädet voivat olla myös vartalon vierellä tai pään takana. Siellä niistä tuppaa loppumaan veri kesken unien. Selällään nukkuminen voi tuntua hyvältä siksi, että pään taittuessa taaksepäin ilmatiet ovat hyvin auki. Se johtaa toisaalta myös kielen valahtamiseen taaksepäin, mikä kuuluu kuorsauksena.

Vastaajana Markku Partinen,

professori, unilääketieteeseen erikoistunut neurologi, Helsingin yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2016

Juuriyhteydet pitävät hengissä pitkään. Kuva: Shutterstock

Vanhimmat ovat olleet lähes satavuotiaita.

Kanto voi elää omilla varastoravinteillaan ja -hiilihydraateillaan pari vuotta, mutta ne kannot, joilla on juuriyhteyksiä eläviin puihin, saattavat säilyä elossa vuosikymmeniä. Juuriyhteyksiä on löydetty yli 150 puulajilta, muun muassa männyltä, kuuselta ja koivulta. Eniten niitä syntyy tiheässä kasvaville puille.

Kannon elossaolo havaitaan helpoimmin paksuuskasvusta, mikä havupuilla näkyy uusien vuosirenkaiden muodostumisena. Kantojen paksuuskasvusta on runsaasti tutkimuksia yli sadan vuoden ajalta pääosin Pohjois-Amerikasta ja Euroopasta.

Suomessa professori Paavo Yli-Vakkuri havaitsi 1940–1950-luvulla, että kaadettujen mäntyjen kannoista joka kymmenes oli jäänyt eloon. Hänen tuloksensa viittasivat siihen, että kanto voi juuriyhteyksillä säilyä elossa yhtä kauan kuin sen isäntäpuukin eli vuosikymmeniä.

Yli-Vakkuri havaitsi myös, että vesi voi kulkeutua kaadettujen puiden juuristoista niiden kanssa juuriyhteydessä oleviin eläviin puihin.

Keski-Euroopasta Juravuoristosta on raportoitu vuonna 1743 kaadetun hopeakuusen kannon olleen elossa vielä vuonna 1836. Kannossa oli 92 vuosirengasta, jotka olivat syntyneet hakkuun jälkeen. Kannon vanha keskiosa hakkuuta edeltäneeltä ajalta oli kokonaan kadonnut.

Vastaajana Heljä-Sisko Helmisaari,

metsämaatieteen professori, Helsingin yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2017

Joillakin virtsaamistarve syntyy jo 2,5 desilitrasta.

Aikuisen ihmisen virtsarakkoon mahtuu melko helposti noin neljä desilitraa virtsaa. Viimeistään silloin tekee mieli tyhjentää rakko. Jos tässä vaiheessa jää pidättelemään, tulee melko pian niin tukala olo, että haluaa vessaan ja kiireesti.

Virtsaamistarve on kuitenkin yksilöllinen. Joillakin pissahätä syntyy jo 2,5 desilitrasta.

Virtsan määrä vaihtelee juodun nestemäärän mukaan. Keskimäärin nautimme nesteitä sen verran, että pissaamme päivässä vähintään litran, usein enemmänkin. Pissakäyntejä kertyy siten vähintään kolme päivässä, mutta monesti useampia.

Jos pissaamista lykkää, virtsarakko venyy yli, ja se tuntuu kipuna. Kukaan ei kykenekään pidättämän pissaamista niin pitkään, että siitä olisi elimellistä haittaa.

Joissakin sairauksissa virtsarakon tyhjeneminen häiriintyy, ja silloin rakkoon voi toistuvasti kertyä liikaa virtsaa. Jos tilaa ei hoideta ajoissa, seuraukset ovat huonot. Rakon ylipaine välittyy virtsanjohtimia munuaisiin, jotka vaurioituvat nopeasti.

Vastaajana Pertti Mustajoki,

professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2017