Musiikki yleensäkin herättää tunteita, mutta tietyt musiikin piirteet näyttävät aiheuttavan vilunväreitä muita useammin: esimerkiksi korkeat, voimistuvat sävelet, sooloinstrumentin äkillinen nousu orkesterin taustasta tai lapsen laulu.



Jotkut tutkijat uskovat, että nämä piirteet laukaisevat aivoissa eräänlaisen yksinäisyyden kokemuksen. Sosiaalisen eristymisen tunne puolestaan vaikuttaa aivojen niihin alueisiin, jotka säätelevät ruumiin lämpötilaa. Tunnemme itsemme viluisiksi, ja haluamme hakeutua oman laumamme lämpöön.

Vilunväreet syntyvät, kun ruumiimme yrittää nostaa lämpötilaansa. Kananlihalle meno eli karvankohottajalihasten supistuminen on puolestaan jäänne ajalta, jolloin ihmisellä oli runsas karvapeite.

Reaktiossa karvoituksen sisään jäävä ilmakerros laajenee ja eristää tuuheaturkkisen eläimen kylmästä ilmasta.
Musikaalisten vilunväreiden seurauksena myös sydän hakkaa kiivaammin, lihakset jännittyvät valmiustilaan ja vatsassa voi tuntua ”perhosten lepattelua”. Nämä reaktiot johtuvat adrenaliinista, jota erittyy, kun olemme stressaantuneita tai viluisia tai koemme voimakkaita tunteita.


Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2006

Vastaaja:


Veerle Simoens


tutkija, psykologi


Helsingin yliopisto