Ei tiedetä varmasti, miten kissat hyötyvät tupsuista, mutta erilaisia arveluita on esitetty.

Yhden ajatuksen mukaan tupsut auttavat viestintää. Kissa viestii lajitovereilleen ilmeillään ja eleillään, ja pidemmät korvat saattavat esimerkiksi kompensoida hännän lyhyyttä. Ainakin ilvesten ja aavikkoilvesten eli karakalien häntä on töpö.

Toisen veikkauksen mukaan tupsukorvaisuus vaikuttaa eläinten kuuloaistimukseen. Tätä olisi helppo tutkia kokeellisesti, mutta toistaiseksi näin ei liene tehty.

Kolmas yleinen väittämä on, että korvatupsut auttavat eläintä naamioitumaan ympäristöönsä.
Mahdollisuus korvatupsuihin sisältyy kissaeläinten heimon perimään. Maine Coon -rotukissat ovat aina tupsukorvaisia, mutta joskus sekarotuisillakin kotikissoilla tavataan tupsukorvia. Ilvesten sukuun Lynx kuuluu neljä lajia, joilla kaikilla on korvissa mustat tupsut. Kissaeläinten heimon pisimmät korvatupsut on karakalilla. Kaikilla kissaeläimillä ei kuitenkaan ole tupsuja: esimerkiksi oselotilla ja jaguaarilla on pyöreähköt korvat ja karva niiden kärjessä lyhyttä.

Tupsukorvaisuuden mysteeri ulottuu nisäkäskunnasta lintukuntaan. Osalla pöllöistä on ”sarvet”, mutta ei läheskään kaikilla lajeilla.

Vastaaja:


Heidi Kinnunen


FT, eläintieteilijä


Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018