Ei tiedetä varmasti, miten kissat hyötyvät tupsuista, mutta erilaisia arveluita on esitetty.

Yhden ajatuksen mukaan tupsut auttavat viestintää. Kissa viestii lajitovereilleen ilmeillään ja eleillään, ja pidemmät korvat saattavat esimerkiksi kompensoida hännän lyhyyttä. Ainakin ilvesten ja aavikkoilvesten eli karakalien häntä on töpö.

Toisen veikkauksen mukaan tupsukorvaisuus vaikuttaa eläinten kuuloaistimukseen. Tätä olisi helppo tutkia kokeellisesti, mutta toistaiseksi näin ei liene tehty.

Kolmas yleinen väittämä on, että korvatupsut auttavat eläintä naamioitumaan ympäristöönsä.
Mahdollisuus korvatupsuihin sisältyy kissaeläinten heimon perimään. Maine Coon -rotukissat ovat aina tupsukorvaisia, mutta joskus sekarotuisillakin kotikissoilla tavataan tupsukorvia. Ilvesten sukuun Lynx kuuluu neljä lajia, joilla kaikilla on korvissa mustat tupsut. Kissaeläinten heimon pisimmät korvatupsut on karakalilla. Kaikilla kissaeläimillä ei kuitenkaan ole tupsuja: esimerkiksi oselotilla ja jaguaarilla on pyöreähköt korvat ja karva niiden kärjessä lyhyttä.

Tupsukorvaisuuden mysteeri ulottuu nisäkäskunnasta lintukuntaan. Osalla pöllöistä on ”sarvet”, mutta ei läheskään kaikilla lajeilla.

Vastaaja:


Heidi Kinnunen


FT, eläintieteilijä


Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto