Sydän on eri kulttuureissa ollut ammoisista ajoista tavallisimpia vertauskuvia.

Esimerkiksi muinaiset egyptiläiset puhuivat sydämestä kaiken inhimillisen toiminnan alkuun panijana. Sydän sai kädet ja jalat liikkumaan, silmät näkemään ja korvat kuulemaan. Kipu ja ilo koettiin sydämessä, ja siellä sijaitsivat ihmisen järki, tunteet ja tahto. Muinaisissa intiaanikulttuureissa sydän oli elämän ja sielun asuinsija. Meille monet sydämeen liittyvät sanonnat ovat tulleet Raamatusta, jossa sana esiintyy yhteensä 527 kertaaa. Näistä perin harva puhuu sydämestä verenkierron keskuksena. Yleensä se liitetään tunteisiin tai omaantuntoon. Laajassa merkityksessä sydän kuvaa”sisäistä elämää”.

Eurooppalaisessa perinteessä tutuin sydämen symboli on herttakuvio. Nimitys hertta on lainattu sydäntä merkitsevästä ruotsin kielen sanasta hjärtä, jonka juuret puolestaan palautuvat kantagermaaniseen sanastoon. Suomessa hertta mainitaan ensi kerran vuonna 1786 Krisfrid Gananderin suomenkielen sanakirjassa.

Hertta-kuvio sydämen vertauskuvana on tullut käyttöön viimeistään toisen vuosituhannen alussa, jolloin sitä alettiin käyttää muun muassa lemmenrunoissa sydämen tunteita ilmaistaessa. Usein kuviossa yhdistyivät hertta ja liekit: rakkauden tuli roihuaa sydämessä. Kirkollisissa yhteyksissä liekehtivä sydän  yhdistettiin Pyhään Henkeen, joka polttaa poroksi maalliset halut ja mielen liikkeet. Katolisessa maailmassa sydän sijoitettiin myös Jeesuksen, Neitsyt Marian ja joidenkin muiden pyhimysten kuviin ilmaisemaan heidän joko ihmisiin tai Vapahtajaan kohdistuvaa rakkauttaan.

Varmasti ei tiedetä, miksi sydäntä alettiin kuvata juuri herttakuviolla. Todennäköisesti sen yläviiva on piirretty naisen rintojen muotoja mukaillen, eli lähtökohtana on ollut aistillinen, maallinen rakkaus, joka myöhemmin valjastettiin palvelemaan myös henkisen ja taivaallisen rakkauden kuvaamista. Samantapainen yhdistelmä löytyy kiinalaisista kirjoitusmerkeistä. Niissä ihmisen sisintä, tunteita ja moraalista ”sydäntä” ilmaisevat merkit ovat hyvin samankaltaisia kuin länsimainen hertta. Jotkin niistä muistuttavat naisen rintoja jopa enemmän kuin meidän herttamme.


Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2006

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vastaaja:


Pentti Lempiäinen


käytännöllisen teologian emeritusprofessori


Helsingin yliopisto

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Entä jos sydänkuvion muoto viittaa itse elimeen? Kuviossa on kaksi puolikaarta ja sydämessähän on kaksi kammiota.

http://www.hevostietokeskus.fi/uploads/hevostietokeskus_sydan.jpg

Jos tuosta kaavakuvasta ottaa ruskean alueen, eikö siitä silloin tule vähän sydänmäinen? (Kyseessä tosin hevosen sydän, mutta uskallan epäillä että ei se sen kummallisempi ole kuin ihmisenkään.)

Sydämen liittäminen naiseen on toki ymmärrettävää psykologiselta puolelta katsottuna koska naisten täytyy sosiaalisissa ympyröissään olla auliimpia ilmaisemaan tunteita, ja jos tulee esim. järkytys, käsi lennähtää helposti vaistomaisesti rintakehää vasten, sydämen kohdalle. Kaiketi koska alkaa sydän takomaan?

Mutta noin ylipäätään se että joskus pimeällä keskiajalla on kielletty leikkelemästä ihmisiä ja se ettei aina ole tiedetty anatomiasta tarkkaa kuvaa ei mielestäni tarkoita etteikö joskus olisi voinut olla aika jolloinka on jostain jotain tiedetty.

Egyptiläisethän kuitenkin tyhjensivät vainajan sisäelimistään ennen muumiointia, joten väistämättä he joutuivat sydän-elimenkin kanssa tekemisiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla