Pupu on alunperin lastenkielen sana.

Se tarkoittaa jänistä, jäniksenpoikaa tai kaniinia. Ensimmäinen kirjoitettu tieto pupusta on vuodelta 1787. Sana tunnetaan myös karjalan ja vepsän kielestä. Puputtaminen tarkoittaa puhua epäselvästi, syödä jäniksen tavoin, äännellä kuin jänis. Puputtamisella on erityisesti viitattu lasten kieleen, jolloin sillä tarkoitetaan jatkuvaa saman tavun toistelua. Puputti tarkoittaa jänistä.

Mistä pupu sitten on saanut tällaisen nimen onkin vaikeampi kysymys. Erään teorian mukaan suomalaiset olisivat luulleet helmipöllön soidinlaulua, pu-pu-pu-pu jäniksen ääntelyksi ja termi olisi peräisin tästä. Tämän puolesta puhuu se, että puputtamisella viitataan jäniksen ääntelyyn. Toinen vaihtoehto on, että puputtamisella on alunperin tarkoitettu mitä tahansa mekaanista ja toistuvaa asiaa, kuten lasten jokeltelua. Mikäpä olisi silloin parempi sana kuvaamaan porkkanaa syövän jäniksen moottoriturpaa kuin puputtaminen. Lopullinen vastaus taitaa jäädä arvoitukseksi.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2002

Vastaaja:


Satu Tanner


tutkija


Kotimaisten kielten tutkimuskeskus

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Onko jokaisen eläimen nimi välttämättä johdettava sen tavasta äännellä? Miksei puputtaminen voisi yksinkertaisesti tarkoittaa sitä että syö "puputtaen", siis nopeasti ja näykkien kuten jyrsijät?

Eihän esim. lehmä huutele ympäriinsä että leh leh tai lehmä lehmä, tosin lastenkielinen "ammu" jo toki tuleekin lähemmäksi sen ääntelyä. Kissakin oudoksuttaa jos sen pitäisi tulla ääntelystä, mutta ehkäpä vihaisen kissan sähinä on alkuperänä, kissssssa. Egyptiläiset kaiketi kohtelivat kissojaan paremmin, kun eivät suututtaneet niitä ja saattoivat kutsua niitä nimellä "mau" (kuulema).

Sisältö jatkuu mainoksen alla