Käytäntö juontuu keskiajan luostareista, joissa vietettiin joka päivä useita rukoushetkiä. Vähitellen ne levisivät varsinkin suuriin kirkkoihin, joissa oli riittävästi pappeja hetkiä toimittamaan. Luterilaisuudessa jäljelle jäivät vain aamun ja illan rukoushetket, joita vietettiin ainakin juhlapyhinä. Illan rukoushetkien perinne elää edelleen vespereissä. Aamun rukoushetket ovat kadonneet lukuun ottamatta joulua.

Jouluaamuna kokoonnuttiin aikoinaan ensin rukoushetkeen ja sen jälkeen joulukirkkoon. Vähitellen rukoushetkeä alettiin viettää joulukirkkona, ja sitä seurannut pääjumalanpalvelus jäi pois. Nykyään tosin joissakin seurakunnissa on tullut jälleen tavaksi viettää joulukirkkoa sekä kello 7 että kello 10.

Lisäksi on otettava huomioon, että vuorokausirytmi oli aikaisemmin erilainen. Työpäiväkin alkoi varhain, ja siksi varhainen kirkkoon kokoontuminen tuntui luonnolliselta. Laajoissa seurakunnissa kirkolle saavutiin jo edellisenä päivänä. Luultavasti ihmiset tulivat mielellään aikaisin kirkkoon. Niin he pääsivät ajoissa ajamaan hevosillaan kilpaa kotiin joulunviettoon. 

Vastaaja:
Kaarlo Arffman
kirkkohistorian professori
Helsingin yliopisto