Piparkakkuja syödään läpi vuoden, mutta ne liitetään varsinkin jouluun uskonnollisen taustan ja symboliikan vuoksi.

Piparkakut kehittyivät keskiajan saksalaismunkkien valmistamista litteistä, kohottamattomista hunajakakkusista.

1300-luvulla pipareiden valmistus maallistui ja kaupallistui. Saksa oli johtava piparkakkumaa ja saksalaiset piparileipurimestarit laajalti arvostettuja. Piparit kuuluivat juhlahetkiin. Ne leikattiin erityismuottien avulla ja koristeltiin hienosti. Usein aiheet ja symboliikka olivat raamatullisia tai uskonnollisia: pyhimyshahmoja, enkeleitä, tähtiä, sydämiä, kukkia, eläimiä.

Litteiden ohessa ontot, kaksiosaiset piparihahmot olivat suosittuja; niiden sisään voitiin kätkeä pieniä lahjoja. Pyhimystä esittävän pipariukon ajateltiin tuovan suojelusta syöjälleen.

Suomeen piparkakut saapuivat luostareiden välityksellä keskiajan lopulla. Aluksi niitä leivottiin pappiloissa, ajan myötä tapa levisi tavallisen kansan keskuuteen.


Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2007

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vastaaja:


Hannele Klemettilä


keskiajan tutkija


Turun yliopisto

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla