Puuro kuuluu leivän ohella suomalaisten pitoruokien vanhimpaan kerrostumaan. Tavallisesti joulu- ja pitopuuro tehtiin ohrasta tai rukiista, eli niistä kotoisista viljalajeista, joita useimmilla oli omassa aitassa. Riisipuuro tuli tutuksi vasta runsaat sata vuotta sitten. Riisit ostettiin kaupasta ja puuro haudutettiin maitoon, kun tavalliset viljapuurot sekoitettiin pelkkään veteen.

Teuvo Pakkalan novelli ”Syntinen joulupuuro” vuodelta 1895 kertoo liikuttavan tarinan pienestä orvosta Elsasta, joka mielii jouluksi riisipuuroa. Pikkutytön muistoissa riisipuuro liittyy jouluun, jolloin isä vielä eli ja vietti joulua perheen kanssa. ”Pitää se kotonakin yksi joulupuuro syödä”, Elsan merimiesisä oli tuuminut. Elsan muistikuvissa äiti seisoo hellan ääressä ja ammentaa padasta valkeata puuroa, riisiryynipuuroa. Tuon onnellisen joulun jälkeen isä hukkui, eikä Elsalla ja äidillä ollut joulupuuroa. Ei ollut varaa.

Pakkala kuvaa hienosti orpotytön ikävää, mutta kertomuksesta kuvastuu sekin, miten kallista ja arvostettua herkkua riisipuuro oli Suomessa vuosisata sitten. Riisipuuro on tyypillinen esimerkki ruoasta, joka on tasaisesti menettänyt arvostustaan laskeutuessaan sosiaalisesti alemmaksi. Keskiajan hovien eksoottinen herkku on nykyisin vaatimatonta aamiaisruokaa – paitsi tietenkin jouluna, jolloin se juhlaruokana kokee äkillisen arvonnousun.

Vastaaja:
Sirpa Karjalainen
kansatieteilijä
Kilpisjärvi

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2004

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018