Joulutortun hillo voi yllättää kuumuudellaan, vaikka lehtevä torttuosa olisi jo jäähtynyt. Tämä johtuu siitä, että hillossa on mukana vettä mutta lehtevä osa koostuu lähinnä rasvasta, hiilihydraateista ja ilmasta.

Veden kyky varata lämpöä, ominaislämpökapasiteetti, on nimittäin poikkeuksellisen suuri. Se on nelinkertainen ilman ja kaksinkertainen esimerkiksi ruokaöljyn ominaislämpökapasiteettiin verrattuna. Siksi kostea hillo pitää tortussa lämpönsä sitkeimmin.

Vastaaja:
Velimatti Ollilainen
elintarvikekemian dosentti
Helsingin yliopisto soveltavan kemian ja mikrobiologian laitos

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2004

Prossimo Treno
Seuraa 
Viestejä1373
Liittynyt26.3.2006

Miksi joulutortun hillo polttaa suun?

o_turunen 09.01.2014 klo 09:09 Ei se nyt enää voi olla kuumaa. Eikä se enää polta suutakaan. Koska se ei ole kuumaakaan. Vain kuuma hillo polttaa suun.
Lue kommentti

TOIJALA. Katse josta huomaa toisen olevan aivan liian päissään, jotta hän ymmärtäisi mitään mitä hänelle on sanottu viimeisen 20 min. aikana. "Junassa yritin puhua hänelle, mutta hän oli jo toijalassa." — Antti Hyry (Kokkilan kakkakääpiö, Hömpönkeinaa, Hirvi Akuniemi, Artsiitti Höti Pörtsiitti)

syytinki
Seuraa 
Viestejä8916
Liittynyt18.8.2008

Miksi joulutortun hillo polttaa suun?

Remonttimies 09.01.2014 klo 18:24 Esim jos tökkää sormen 100 asteiseen saunaan ei tunnu juuri miltään, ja jos sen sormen sitten tökkää sen saman sauna 80 asteiseen rautanaulaan niin johan tuntuu. Eli kyse on siitä miten hyviä lämmönjohteita materiaalit ovat. Ilma on hyvä eriste ja tällöin huono johtamaan lämpöä ja näin 100 asteista ilmaa sietää paremmin kuin samanasteista hilloa ( hillo on huomattavasti parempi lämmönjohde kuin ilma.) tai rautanaulaa. Jaa, että sormeillaan kuumia rautanauloja...
Lue kommentti

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017