Joulutortun hillo voi yllättää kuumuudellaan, vaikka lehtevä torttuosa olisi jo jäähtynyt. Tämä johtuu siitä, että hillossa on mukana vettä mutta lehtevä osa koostuu lähinnä rasvasta, hiilihydraateista ja ilmasta.

Veden kyky varata lämpöä, ominaislämpökapasiteetti, on nimittäin poikkeuksellisen suuri. Se on nelinkertainen ilman ja kaksinkertainen esimerkiksi ruokaöljyn ominaislämpökapasiteettiin verrattuna. Siksi kostea hillo pitää tortussa lämpönsä sitkeimmin.

Vastaaja:
Velimatti Ollilainen
elintarvikekemian dosentti
Helsingin yliopisto soveltavan kemian ja mikrobiologian laitos

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2004

Prossimo Treno
Seuraa 
Viestejä1391
Liittynyt26.3.2006

Miksi joulutortun hillo polttaa suun?

o_turunen 09.01.2014 klo 09:09 Ei se nyt enää voi olla kuumaa. Eikä se enää polta suutakaan. Koska se ei ole kuumaakaan. Vain kuuma hillo polttaa suun.
Lue kommentti

TOIJALA. Katse josta huomaa toisen olevan aivan liian päissään, jotta hän ymmärtäisi mitään mitä hänelle on sanottu viimeisen 20 min. aikana. "Junassa yritin puhua hänelle, mutta hän oli jo toijalassa." — Antti Hyry (Kokkilan kakkakääpiö, Hömpönkeinaa, Hirvi Akuniemi, Artsiitti Höti Pörtsiitti)

syytinki
Seuraa 
Viestejä9241
Liittynyt18.8.2008

Miksi joulutortun hillo polttaa suun?

Remonttimies 09.01.2014 klo 18:24 Esim jos tökkää sormen 100 asteiseen saunaan ei tunnu juuri miltään, ja jos sen sormen sitten tökkää sen saman sauna 80 asteiseen rautanaulaan niin johan tuntuu. Eli kyse on siitä miten hyviä lämmönjohteita materiaalit ovat. Ilma on hyvä eriste ja tällöin huono johtamaan lämpöä ja näin 100 asteista ilmaa sietää paremmin kuin samanasteista hilloa ( hillo on huomattavasti parempi lämmönjohde kuin ilma.) tai rautanaulaa. Jaa, että sormeillaan kuumia rautanauloja...
Lue kommentti

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018