Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Tuskin ainakaan lumeen maastoutumisen takia.

On konstikas kysymys, miksi vaikkapa laulujoutsenesta on kehittynyt hohtavan valkoinen.

Olisi helppo ajatella, että laji on pohjoinen ja hyötyy vaaleasta värityksestään, kun se keväisin palaa muuttomatkaltaan hankien keskelle. Esimerkiksi mustavalkoisen tai harmaankirjavan pulmusen suojaväri sulautuu lumisille kivikoille täydellisesti. Myös riekko ja kiiruna piilottautuvat Lapin maisemaan valkoisen talvipukunsa avulla.

Joutsenen valkoisuus ei kuitenkaan voi liittyä lumeen. Ensinnäkään kaikki joutsenet eivät ole valkoisia. Esimerkiksi mustajoutsen on nimensä mukaisesti tumma. Alun perin australialaisen lajin edustajia voi nähdä Euroopassakin tarhoissa ja tarhakarkulaisina.

Lisäksi myös kyhmyjoutsen on valkoinen, ja sehän on meille tuotu eteläisempi laji. Alkuaan länsiaasialainen lintu levisi Eurooppaan omatoimisesti ja on elänyt muun muassa Ruotsissa jo kivikaudelta asti.

Linnuista pieni vähemmistö on valkoisia, mutta esimerkkejä löytyy aika monesta linturyhmästä. On muun muassa valkoisia tai hyvin vaaleita lokkeja ja haikaroita. Ne kaikki erottuvat ympäristöstään kuin huutomerkit.

Joutsenta silmäänpistävyys ei haittaa. Kookkaalla ja voimakkaalla lajilla ei ole kovin monta luontaista vihollista. Jokin maapeto voi onnistua saalistamaan joutsenen, jos pääsee yllättämään sen yöllä. Mutta kun lintu on hereillä, se päihittää varmasti niinkin ison hyökkääjän kuin ketun.

Joutsenen poikaset ovat harmaita toiseen kesäänsä asti, jolloin sulkiminen aikuisen pukuun alkaa. Niille suojaväristä saattaa olla etua, sillä ne eivät pysty vielä itse puolustautumaan. Tosin yleensä emot oleskelevat niiden lähettyvillä. Tähän liittyy yksi valkoisuudesta esitetty selitys: selvästi erottuvat emot kiinnittävät saalistajien huomion pois poikasista.

Vastaajana Jan Södersved, BirdLife Suomen tiedottaja, Linnut-lehden päätoimittaja

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2015.

Peippo on munallaan mitattuna Suomen kiivi. Kuva: Getty Images

Vatsanseutu pullistuu hitusen vain muninnan lopussa.

Selitys piilee ruumiinrakenteessa. Se, mikä näyttää linnun vatsalta, on itse asiassa enimmäkseen rintakehää, jonka lihasten alla on kova ja leveä rintalasta. Pehmeää ”vatsaa” linnuilla on vain pieni alue pyrstön ja jalkojen välissä.

Rintakehä voi toki liikkua ulommaksi, kun sisäelimet sitä työntävät, mutta koska se on panssarimainen, siihen ei synny pullistumaa.

Munarauhasessa syntyy vain ruskuainen, ja niitä irtoaa munanjohtimeen yksi kerrallaan. Valkuainen ja kuori syntyvät munanjohtimen loppupäässä hyvin nopeasti, eikä lintu ”kanna” niitä vatsassaan.

Kun muna on juuri tulossa, vatsanseutu voi periaatteessa hieman paisua, mutta sitä ei näe, koska silloin linnut istuvat visusti pesissään. Tämä vaihe kestää vain muutamia tunteja.

Ääriesimerkki lienee kiivi, jolla on kokoon suhteutettuna suurin muna. Kiivi ei näytä olevan ”raskaana”, vaikka muna on valtava, mutta varmasti sen peräpää pullistuu muninnan aikana.

Vastaajana Esa Hohtola,

eläinfysiologian emeritusprofessori, Oulun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2018

Kuumin valkea loimuaa valkeana. Kuva: Getty Images

Värin määräävät liekin lämpötila ja säteilyn aallonpituus.

Tulella tarkoitetaan yleensä liekkiä, joka syntyy aineen palamisessa. Palaminen on kemiallinen reaktio, jossa palava aine reagoi hapen kanssa.

Kun reaktio on riittävän nopea, syntyvä lämpö ei siirry heti ympäristöön vaan nostaa palavan aineen lämpötilaa. Tämä näkyy hehkumisena tai liekkinä.

Esimerkiksi nuotiossa palamisreaktio tapahtuu liekin ulkoreunalla, ja siinä syntyy nokea. Noki taas lähettää niin kutsuttua mustan kappaleen säteilyä.

Mustan kappaleen säteilyssä kappaleen lämpötila määrää, millä aallonpituudella säteily on voimakkainta. Tätä aallonpituutta vastaa näkyvän valon aallonpituusalueella aina jokin väri.

Korkein lämpötila ja matalin aallonpituus vastaavat violettia, sitten tulevat järjestyksessä sininen, vihreä, keltainen, oranssi ja punainen.

Nuotion liekin kuumimmassa kohdassa valon aallonpituuksien voima on niin suuri, että ihmissilmä näkee sen värien yhdistelmänä eli valkoisena värinä.

Viileämmät kohdat silmä näkee niin, että väri vastaa paremmin lämpötilaa. Keltainen ja oranssi kertovat noin 1 200:n ja punainen noin 700 asteen lämpötilasta.

Mustan kappaleen säteily ei kuitenkaan selitä kaikkea tulen väreistä.

Esimerkiksi sinisessä liekissä ei ole nokea, vaan liekin väri johtuu siitä, että kaasumolekyylien viritystila purkautuu ja lähettää säteilyä. Sen aallonpituus on lähellä sinistä väriä.

Vastaajana Jorma Jokiniemi,

pien- ja nanohiukkastekniikan professori, Itä-Suomen yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2018