Jos kyse on keskimääräisistä kansalaisista, useimmista juokseminen alkaa puolen tunnin kuluttua tuntua pahalta – sikäli kuin juoksu niin pitkään edes onnistuu.

Kysymyksessä tarkoitettaneen siis hyväkuntoisia juoksun harrastajia.

Eräs syy optimaalisen fiiliksen syntymiseen viipeellä on mekaanisfysiologinen. Vaatii aikansa, että kudokset lämpenevät, hikoilu alkaa toimia ja hengitys- ja verenkiertoelimistö mukautuvat lisääntyneeseen rasitukseen. Kun saavutetaan tasapaino, meno tuntuu sujuvan kuin itsestään, mikä jo sinänsä riittää synnyttämään positiivisen kokemuksen. Juoksijat myös tietävät intuitiivisesti, kuinka tärkeä osuus rytmillä on. Juoksija löytää optimaalisen rytmin nimenomaan silloin, kun elimistö kokonaisuudessaan on saavuttanut tasapainotilan. Juuri silloin syntyy tunne, että tätä voisi jatkaa loputtomiin. Tässä mielessä juoksu ja tanssi ovat samankaltaisia.

Fyysinen aktiivisuus kiihdyttää myös aivojen dopamiinijärjestelmää. Se puolestaan vaikuttaa suoraan mielihyväkeskuksen toimintaan ja lisää endorfiinin, elimistön oman morfiinin kaltaisen hormonin, erittymistä aivolisäkkeestä. Kun sen pitoisuus kasvaa, syntyy euforinen mielihyvän tunne.

On esitetty, että juoksijan tietoisuus, eli tunne siitä, mitä juuri nyt tapahtuu, on ehyimmillään fysiologisen tasapainon vallitessa. Parhaaltakin juoksijalta alkavat kuitenkin voimat ennen pitkää huveta ja huomio kiinnittyy myös negatiivisiin seikkoihin, kuten pohkeen aristamiseen tai kantapään hiertämiseen. Pian taivaallinen tunnetila häiriytyy tihenevästi ja mielihyvä hiipuu samassa suhteessa. Elimistön omat entsyymit hajottavat endorfiininkin nopeasti.


Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2007

Vastaaja:


Seppo Soinila


neurologian professori


Helsingin yliopistollinen keskussairaala

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018