Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2008


Raittiusintoilijaa merkitsevä raivoraitis ei ole kovinkaan vanha sana.

Se puuttuu vuonna 1961 valmistuneen Nykysuomen sanakirjan ensimmäisestä painoksesta, mutta se on lisätty vuonna 1973 ilmestyneen kolmiosaisen kansanpainoksen täydennysosaan teoksen loppuun. Tätä ennen on samassa merkityksessä käytetty sanoja raittiudenharrastaja tai raittiusmies.

Raivoraitis on alkujaan leikkimieliseksi tai halventavaksi tarkoitettu ilmaus, jonka mallina ovat olleet kielessä jo aiemmin käytetyt adjektiivit raivohullu ja raivomielinen. Toisaalta raivoraittiin muodostustapaa ovat tukeneet alkusointuisella vahvistussanalla alkavat, kansanomaisesta kielenkäytöstä juontuvat adjektiivit, esimerkiksi upouusi, typötyhjä, vihoviimeinen, jollaisia on alettu viljellä kirjakielessä jo 1800-luvulta lähtien.


 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vastaaja:


Kaisa Häkkinen


suomen kielen professori


Turun yliopisto

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla