Korvakäytävän ulommassa kolmanneksessa eli rustorakenteiden ympäröimän
osan ihossa on kahdenlaisia rauhasia: talirauhasia ja noin 1 000–2 000 seruminaalirauhasta.

Vaikku eli korvavaha, cerumen, syntyy, kun näiden rauhasten eritteet sekoittuvat
keskenään. 

Korvavaha on tärkeä korvakäytävän hyvinvoinnille. Se muodostaa kosteudelta ja epäpuhtauksilta suojaavan rasvapitoisen ja vettä hylkivän kalvon. Mikäli korvavaha puuttuu tai sen muodostuminen on vähäistä, korvakäytävän iho alkaa halkeilla ja epäpuhtaudet ja mikrobit pääsevät tunkeutumaan ihoon aiheuttamaan tulehduksen.

Korvavahojen koostumuksessa on väestöllisiä eroja, joiden on hiljattain osoitettu liittyvän ABCC11-geenin mutaatioihin. Esimerkiksi eurooppalaisella ja afrikkalaisella väestöllä esiintyvä geenimuoto tekee korvavahasta kosteaa ja tahmeaa, kun taas aasialaisten, Amerikan intiaanien ja inuitien korvavaikku on kuivaa.

Korvavaha poistuu korvakäytävästä normaalisti itsestään, mutta jos sitä muodostuu liikaa tai poistuminen on hidasta, se saattaa tukkia korvakäytävän. Seurauksena on vahatulppa, joka voi heikentää kuuloa ja aiheuttaa korvaan painon tunnetta ja huminaa ja mahdollisesti johtaa jopa huimaukseen. Usein näin käy pesun tai uimisen yhteydessä, kun vahaan imeytyy vettä ja se turpoaa.

Vaha voidaan poistaa huuhtelemalla, imulla tai instrumentein. Koska vahatulpalla on taipumus uusiutua, korvat on hyvä puhdistuttaa määrävälein terveyskeskuksessa tai korvalääkärillä.


Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2007

Vastaaja:


Pekka Karma


korva-, nenä ja kurkkutautiopin professori


Helsingin yliopisto

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017