Korvakäytävän ulommassa kolmanneksessa eli rustorakenteiden ympäröimän
osan ihossa on kahdenlaisia rauhasia: talirauhasia ja noin 1 000–2 000 seruminaalirauhasta.

Vaikku eli korvavaha, cerumen, syntyy, kun näiden rauhasten eritteet sekoittuvat
keskenään. 

Korvavaha on tärkeä korvakäytävän hyvinvoinnille. Se muodostaa kosteudelta ja epäpuhtauksilta suojaavan rasvapitoisen ja vettä hylkivän kalvon. Mikäli korvavaha puuttuu tai sen muodostuminen on vähäistä, korvakäytävän iho alkaa halkeilla ja epäpuhtaudet ja mikrobit pääsevät tunkeutumaan ihoon aiheuttamaan tulehduksen.

Korvavahojen koostumuksessa on väestöllisiä eroja, joiden on hiljattain osoitettu liittyvän ABCC11-geenin mutaatioihin. Esimerkiksi eurooppalaisella ja afrikkalaisella väestöllä esiintyvä geenimuoto tekee korvavahasta kosteaa ja tahmeaa, kun taas aasialaisten, Amerikan intiaanien ja inuitien korvavaikku on kuivaa.

Korvavaha poistuu korvakäytävästä normaalisti itsestään, mutta jos sitä muodostuu liikaa tai poistuminen on hidasta, se saattaa tukkia korvakäytävän. Seurauksena on vahatulppa, joka voi heikentää kuuloa ja aiheuttaa korvaan painon tunnetta ja huminaa ja mahdollisesti johtaa jopa huimaukseen. Usein näin käy pesun tai uimisen yhteydessä, kun vahaan imeytyy vettä ja se turpoaa.

Vaha voidaan poistaa huuhtelemalla, imulla tai instrumentein. Koska vahatulpalla on taipumus uusiutua, korvat on hyvä puhdistuttaa määrävälein terveyskeskuksessa tai korvalääkärillä.


Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2007

Vastaaja:


Pekka Karma


korva-, nenä ja kurkkutautiopin professori


Helsingin yliopisto

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018