Olisi todella hämmästyttävää, jos galaksit ja tähdet eivät pyörisi akselinsa ympäri.

Ne nimittäin syntyivät luhistumalla, ja luhistuva aine pysyy paikallaan vain täysin symmetrisessä tilanteessa. Luonnossa ei mikään ole täydellistä.

Planeetat taas perivät pyörimisliikkeensä muodostuessaan nuoren tähden ympärillä kiertävässä kaasu- ja pölykiekossa. Kiekon hiukkaset osuvat planeetta-alkioon epäsymmetrisesti, mikä työntää sen pyörähdysliikkeeseen.
Vetovoimasta puolestaan johtuu se, että planeetat kiertävät tähtiä, tähdet galaksien keskustaa ja galaksit galaksijoukkojen painopistettä. Tietynmassaiset kappaleet liikkuvat yhteisen painopisteen ympäri vetovoiman sanelemin säännöin.

Itse universumi sen sijaan ei näytä pyörivän. Alkuräjähdyksestä peräisin olevan kosmisen taustasäteilyn tasaisuudesta saadaan maailmankaikkeuden pyörimiselle yläraja: kosmos on 10 miljardin viime vuoden kuluessa pyörähtänyt korkeintaan yhden kaarisekunnin (360 osaa asteesta).

Jos koko universumi pyörisi, sillä olisi myös pyörähdysakseli, jonka suhteen ympäröivä kosmos näyttäisi erilaiselta. Tällaisestakaan ei ole näyttöä.

Julkaistu Tiede 2000-lehdessä 2/1999

Vastaaja:


Leena Tähtinen


toimittaja, tähtitieteen dosentti

taucalm
Seuraa 
Viestejä7047
Liittynyt3.9.2009

Miksi kosmoksessa pyörii?

Kaikki mitä on perustuu värähtelyyn. Jos ei olisi liikettä ei olisi myöskään mitään havaittavaa.
Lue kommentti

"Everything is backwards; everything is upside down. Doctors destroy health, lawyers destroy justice, universities destroy knowledge, governments destroy freedom, the major media destroy information and religions destroy spirituality."

Eusa
Seuraa 
Viestejä14396
Liittynyt16.2.2011

Miksi kosmoksessa pyörii?

Eusa 27.05.2015 klo 20:49 TeeSi 27.05.2015 klo 08:14 Jos Maapallolla olisi pysyvä pilvipeite eikä lentokonetta olisi keksitty... Mitattaisiin geoidin muoto ja saman massan paino eri paikkakunnilla. Mikä selittäisi massan lasketusta painovoimasta poikkeavat painoerot? Suurimmillaan selittämätön ero on 0,3% eli helposti havaittavissa, Piirrettäisiin kartta painoeroista ja pääteltäisiin että geoidi pyörii tietyn akselin suhteen jolloin keskipakovoima selittäisi painoerot! Eikös sama päde...
Lue kommentti

Hienorakennevakio suoraan vapausasteista: 1 / (1^0+2^1+3^2+5^3+1^0/2^1*3^2/5^3) = 1 / 137,036

Rapeus jää haaveeksi, jos pannu on kylmä ja rasva tavallista voita.

Maailmassa ei ole niin hyvää kokkia, ettei ensimmäinen yritys olisi aina riekaleinen valkea möykky. Toinen lettukokin kummajainen on se, että ensimmäisen puolen paistopinnalla on aina erilainen kuvio kuin toisen. Tieteellistä syytä kumpaankaan ilmiöön ei tarkkaan tiedetä.

Yleensä paistaja on malttamaton ensimmäistä lettua odottaessaan ja annostelee siksi taikinaa liian kylmälle pannulle. Parempaan tulokseen pääsee, jos antaa pannun kuumentua perusteellisesti. Lisäksi rasvan pitää antaa ruskistua.

Letuista saa rapeita ja kullankeltaisia, kun paistaa ne kuumalla pannulla kirkastetussa voissa. Silloin vesi haihtuu nopeasti paistoksen pinnalta. Rapeus jää helposti syntymättä, mikäli käyttää tavallista voita tai muuta vesipitoista rasvaa. Tällöin lettutaikina vain kiehuu vedessä.

Kirkastettu voi valmistetaan poistamalla voista heraproteiini ja vesi. Jäljelle jää voiöljy, joka kestää palamatta erittäin korkeita paistolämpötiloja.

Vastaajana Anu Hopia,

elintarvikekehityksen tutkimusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Molemmat ovat oman kielikuntamme perintöä, eivät lainaa länsinaapurista.

Suomen minä-pronomini ei ole lainaa ruotsista, vaan se kuuluu uralilaisen kielikunnan ikivanhaan perintösanastoon. Sille löytyy etymologisia vastineita itämerensuomesta samojedikieliin asti, joten se on ollut suomessa ja sitä edeltäneissä kielimuodoissa jo tuhansien vuosien ajan, kauan ennen kosketuksia ruotsiin.

Äänneasultaan samantapaisia ensimmäiseen persoonaan viittaavia pronomineja on myös muissa kielikunnissa. Indoeurooppalaisten kielten lisäksi niitä löytyy esimerkiksi mongoli- ja tunguusikielistä, eskimo-aleuttilaisista kielistä, eräistä tunnetuista muinaiskielistä, kuten etruskista ja sumerista, sekä monista paleosiperialaisista kielistä, jotka eivät tiettävästi ole sukua toisilleen.

Tätä pronominien yhtäläisyyttä ovat jotkut tutkijat pitäneet todisteena kielikuntien välisestä alkusukulaisuudesta, mutta vaikka ensimmäisen persoonan pronomini kuuluu kielen parhaiten säilyviin aineksiin, kielitieteellisesti perusteltuja sukulaisuusteorioita ei voi rakentaa pelkästään yksittäisten pronominien varaan.

Itse-sanalla on erikoinen historia. Sekin kuuluu ikivanhaan suomalais-ugrilaiseen perintösanastoon, mutta se ei ole alkuaan ollut pronomini vaan substantiivi, joka on tarkoittanut varjoa tai ihmisen varjosielua. Ihminen näkee varjossa oman kuvansa, siis itsensä, ja sukukielten sanavastineista päätellen myös ihmisen sielun eli hänen henkisen minänsä on aikoinaan uskottu heijastuvan hänen varjossaan.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018