Olisi todella hämmästyttävää, jos galaksit ja tähdet eivät pyörisi akselinsa ympäri.

Ne nimittäin syntyivät luhistumalla, ja luhistuva aine pysyy paikallaan vain täysin symmetrisessä tilanteessa. Luonnossa ei mikään ole täydellistä.

Planeetat taas perivät pyörimisliikkeensä muodostuessaan nuoren tähden ympärillä kiertävässä kaasu- ja pölykiekossa. Kiekon hiukkaset osuvat planeetta-alkioon epäsymmetrisesti, mikä työntää sen pyörähdysliikkeeseen.
Vetovoimasta puolestaan johtuu se, että planeetat kiertävät tähtiä, tähdet galaksien keskustaa ja galaksit galaksijoukkojen painopistettä. Tietynmassaiset kappaleet liikkuvat yhteisen painopisteen ympäri vetovoiman sanelemin säännöin.

Itse universumi sen sijaan ei näytä pyörivän. Alkuräjähdyksestä peräisin olevan kosmisen taustasäteilyn tasaisuudesta saadaan maailmankaikkeuden pyörimiselle yläraja: kosmos on 10 miljardin viime vuoden kuluessa pyörähtänyt korkeintaan yhden kaarisekunnin (360 osaa asteesta).

Jos koko universumi pyörisi, sillä olisi myös pyörähdysakseli, jonka suhteen ympäröivä kosmos näyttäisi erilaiselta. Tällaisestakaan ei ole näyttöä.

Julkaistu Tiede 2000-lehdessä 2/1999

Vastaaja:


Leena Tähtinen


toimittaja, tähtitieteen dosentti

taucalm
Seuraa 
Viestejä7047
Liittynyt3.9.2009

Miksi kosmoksessa pyörii?

Kaikki mitä on perustuu värähtelyyn. Jos ei olisi liikettä ei olisi myöskään mitään havaittavaa.
Lue kommentti

"Everything is backwards; everything is upside down. Doctors destroy health, lawyers destroy justice, universities destroy knowledge, governments destroy freedom, the major media destroy information and religions destroy spirituality."

Eusa
Seuraa 
Viestejä15149
Liittynyt16.2.2011

Miksi kosmoksessa pyörii?

Eusa 27.05.2015 klo 20:49 TeeSi 27.05.2015 klo 08:14 Jos Maapallolla olisi pysyvä pilvipeite eikä lentokonetta olisi keksitty... Mitattaisiin geoidin muoto ja saman massan paino eri paikkakunnilla. Mikä selittäisi massan lasketusta painovoimasta poikkeavat painoerot? Suurimmillaan selittämätön ero on 0,3% eli helposti havaittavissa, Piirrettäisiin kartta painoeroista ja pääteltäisiin että geoidi pyörii tietyn akselin suhteen jolloin keskipakovoima selittäisi painoerot! Eikös sama päde...
Lue kommentti

Hienorakennevakio suoraan vapausasteista: 1 / (1^0+2^1+3^2+5^3+1^0/2^1*3^2/5^3) = 1 / 137,036

Painon siirto synnyttää sopivan raon.

Kävellessä saappaan pohjaan tarttuu hiekkaa, ja kun ponnistava jalka nousee ylös, sitä irtoaa. Miten kauas jyväset ryöpsähtävät, riippuu kävelynopeudesta.

Kun saappaan pohja nousee maasta, hiekanjyvät saavat vauhtia samaan tapaan kuin kura polkupyörän takarenkaasta. Kuraa voi roiskua selkään asti. Samoin käy juostessa hiekkarannalla, jolloin hiekkaa lentää takareiteen.

Jos saappaanvarsi on väljä, kivensiruja putoaa sisään. Varren rako vieläpä suurenee juuri silloin, kun takimmainen jalka ponnistaa. Silloin paino siirtyy etummaisen jalan päälle, ja sen sääri ottaa kiinni etuvarteen. Taakse jäävästä raosta kivi sujahtaa helposti tukijalan saappaaseen.

 

Vastaajana Taija Juutinen,

kinesiologian eli liikeopin professori, Jyväskylän yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2018

Jotkut kuolevat jo ennen löytymistään.

Laji on kuollut sukupuuttoon, kun sen viimeinen yksilö on epäilyksettä kuollut, määrittelee Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN.

Periaatteessa asia on siis hyvin yksiselitteinen, mutta suurinta osaa lajeista ei seurata niin tarkasti, että yksilöiden määrä tai sijainti olisivat tiedossa. Näin tarkkaa tietoa on lähinnä joistakin linnuista ja nisäkkäistä, kuten uhanalaisista sarvikuonolajeista.

Esimerkiksi hyönteislajien viimeistä yksilöä on lähes mahdotonta löytää. Myös yksilön määritteleminen voi olla vaativaa vaikkapa sienen tapauksessa, jossa laji elää rihmastona tuottaen ajoittain itiöpesäkkeitä.

Lajin voidaan kuitenkin olettaa kuolleen sukupuuttoon, kun yhtään yksilöä ei ole tavattu sen tunnetuissa tai oletetuissa elinympäristöissä koko levinneisyysalueella tehdyissä perusteellisissa etsinnöissä. Etsintöjen pitää olla lajin elämänkiertoon nähden riittävän pitkäaikaisia.

Laji voidaan luokitella myös ”luonnosta hävinneeksi”, jos sen tiedetään säilyneen ainoastaan viljeltynä, tarhattuna tai luontoon palautettuna populaationa selvästi alkuperäisen levinneisyysalueensa ulkopuolella.

Luonnosta hävinneitä ovat muun muassa monet keräilijöiden havittelemat kasvit, kuten eräät käpypalmulajit. Alueellisesti sukupuuttoon kuolleeksi voidaan luokitella esimerkiksi jonkin valtion alueelta hävinnyt laji, kuten vesikko Suomessa.

Lajeja kuolee sukupuuttoon niinkin, että niiden olemassaolosta ei ole koskaan edes tiedetty.

 

Vastaajana Aino Juslén,

eläintieteen yksikön johtaja, Luonnontieteellinen keskusmuseo.

Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2018