Hauska kysymys, joka herättää seuraavia ajatuksia.

Läski ei lämmitä. Ihmisen kudoksista rasvakudos eristää parhaiten. Samasta syystä kylmän meren nisäkkäillä hylkeillä ja valailla on paksu rasvaeriste ihonsa alla.
Ihmisen lämmönlähde on ihon sisällä, ja elimistön säätely pitää sisäelinten lämmön vakaana noin 37 asteessa. Jos ihon alla olisi paljon rasvakudosta, voisi kuvitella, että ihon pintaan pääsisi vähemmän lämpöä ja iho viilenisi. Tämä on vain kuvitelmaa, sillä ei elimistö näin yksinkertainen ole. Ihon lämpötilasta huolehtii verenkierto, jonka vilkkautta sympaattinen hermosto pystyy tehokkaasti säätelemään. Viileässä ympäristössä vartalon ihon lämpötila on noin 36 astetta, käsivarsien ja säärien 31–32, käden ja sormien alle 30 astetta. Pakarat kuuluvat vartaloon, joten niissä ihon lämpötila on selvästi korkeampi kuin käsissä.
Entä onko pakaroiden ihon alla tavallista paksummin rasvaa? Tietääkseni ei normaalipainoisella sen paksummin kuin lantiossa ja reisissä. Paksun rasvakudoksen vaikutelma syntynee siitä, että suuret pakaralihakset muodostavat tyynymäisen kerrostuman. Kun lihakset ovat rentona, syntyy rasvan oloinen hyllyvä vaikutelma.
Miksi kysyjällä on ollut kuvatunlainen kokemus? Olisiko vaatetuksella osuutta? Jos pakaroiden seudulla on niukasti peitettä, mutta kädet lämpimässä, pakaroiden iho voi tuntua käsiä viileämmältä.

Vastaaja:


Pertti Mustajoki


professori, sisätautien erikoislääkäri


Vantaa

Raspu
Seuraa 
Viestejä13878
Liittynyt12.7.2010

Miksi kropan läskisin paikka, takapuoli, jäätyy ensimmäisenä – vaikka sanotaan, että läski lämmittää?

Tämä oli käsittääkseni Vatkulin kysymys vuonna yks ja kaks? Siitä keskusteltiin palstallakin pitkät pötköt. Oma ehdotus taisi olla, että perseessä on housut kireimmällä joten kylmä pääsee parhaiten liki.
Lue kommentti

You have to die few times before you really can live.
- Charles Bukowski

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018