Kuu kiertää Maan hieman runsaassa 27 vuorokaudessa.

Koska se pyörähtää akselinsa ympäri samassa ajassa, se kääntää meille aina saman puolen itsestään. Paljon kuutansa suuremman planeetan läheisyys saa kaikki aurinkokunnan suuret kuut käyttäytymään samoin.

Maa muotoilee vetovoimallaan Kuun lievästi pitkulaiseksi siten, että ”venymä” eli pidempi akseli osoittaa Maata kohti. Kun Kuu pyörii akselinsa ympäri, sen oma kitka vastustaa jatkuvaa muodonmuutosta, jolloin pyörähdysaika tasoittuu samaksi kuin kiertoaika Maan ympäri.

Kuun oman huojunnan ja sen radan soikeuden takia näemme Kuusta ajoittain enemmän kuin puolet (59%). Kuu liikkuu sitä nopeammin, mitä lähempänä Maata se on, joten sen pyörähdys- ja ratanopeus eivät ole jatkuvasti yhtä suuret. 41% Kuusta on näkyvissä aina ja loput 18% silloin tällöin. Kun Kuulla menee lujaa, sen pyörähdysnopeus on ratanopeutta pienempi, jolloin Kuun oikeaa laitaa paljastuu enemmän, ja päinvastoin.

Kuun kiertäessä lenkkiään Maan ympäri Maa ennättää kulkea jonkin matkaa Auringon ympäri. Tästä syystä kahden täysikuun välinen aika – 29,5 vuorokautta – on pidempi kuin aika, jonka Kuulta kuluu Maan kiertämiseen.

Julkaistu Tiede 2000-lehdessä 4/1996

Vastaaja:


Leena Tähtinen


tähtitieteen dosentti


Turun yliopisto

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017