Ruska on enemmän kuin kaunista turhuutta. Kuva: Getty Images
Ruska on enemmän kuin kaunista turhuutta. Kuva: Getty Images

Loistolla on monta tehtävää.

Moni on oppinut, että lehdet muuttavat väriään syksyllä, koska lehtivihreä hajoaa ja lehtien sisältämät keltaiset ja punaiset väriaineet tulevat näkyviin. Syksyn väriloisto olisi siis vain oheisilmiö.

Ruska on kuitenkin enemmän kuin kaunista turhuutta. Lehti varta vasten valmistaa helottavia pigmenttejä, vaikka se pian putoaa maahan. Jotain hyötyä väreistä täytyy koitua.

Joidenkin tutkijoiden mielestä syysvärit, eritoten punaiset antosyaanipigmentit, suojaavat liialta valolta. Etenkin kylminä ja kirkkaina päivinä lehtiin voi muodostua runsaasti antosyaaneja. Valosuojaa tarvitsee prosessi, jossa lehti pilkkoo lehtivihreän ja ottaa talteen sen sisältämät yhdisteet, kuten typen. Liika valo häiritsee ravinteiden säilöön panoa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Tuholainen, älä tule!

Syksyn puna kehittyi ehkä myös varoitukseksi. Väreillä kasvi uhoaa kasvinsyöjille elinvoimastaan ja kyvystään tuottaa puolustusaineita: turha tulla tänne munimaan tai ruokailemaan! Punertumista aiheuttavat antosyaanit esiintyvätkin yhdessä syönniltä suojaavien aineiden kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lisätodiste tulee omenatarhoista. Omenapuut eivät enää punastele syksyllä samaan malliin kuin niiden villit esimuodot. Puutarhoissa puut eivät kohtaa samanlaista painetta suojautua tuholaisilta kuin luonnossa. Varoitusväri ei enää ole tarpeen.

Kirvatkin välttelevät punaisia lehtiä. Sen sijaan koivuissa yleinen keltainen vetää kirvoja syksyisin puoleensa. Väri kertoo niille, että lehtisuonissa virtaa ravintoa, kun pilkkoutuneen lehtivihreän jäännökset kulkeutuvat ravinteina pois lehdestä.

Kirvoista ei kuitenkaan aina ole suurta haittaa, muistuttaa soveltavan ekologian professori Jarmo Holopainen Itä-Suomen yliopistosta. Kirvat houkuttavat paikalle myös niitä lypsävät muurahaiset, jotka tekevät selvää monista tuholaisista.

Eurooppa kellertää

Entä miksi Euroopan metsät loistavat syksyllä etupäässä keltaisina, kun Pohjois-Amerikassa hallitsee punainen? Holopainen keksi kollegansa kanssa hakea selitystä jääkaudesta ja vuorista.

Amerikan pitkittäisten vuorijonojen ansiosta lajit saattoivat selvitä jääkaudesta etelämpänä ja palata takaisin pohjoiseen, kun jääpeite jälleen vetäytyi. Näin siellä säilyivät puuston ohella tuholaiset, joita puut olivat sopeutuneet varoittamaan punaisella värillään.

Euroopan poikittaiset Alpit hidastivat lajien palaamista pohjoiseen. Useimmat syksyllä punertuvat puulajit ja niiden syöjät katosivat Pohjois-Euroopasta, jolloin jäljelle jäivät enimmäkseen kellastujat.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2012

Sisältö jatkuu mainoksen alla