Vihreä väri johtuu lehtivihreän klorofyllimolekyylien ominaisuuksista.

Klorofyllimolekyylin hiilirunko on ns. porfyriinirengas, jossa yksinkertaiset hiili-hiili-sidokset ja kaksoissidokset vuorottelevat. Vuorottelu synnyttää molekyylissä energiatiloja, jotka imevät eli absorboivat valoa kahdella aallonpituusasteella: siniviolettia 440 nanometrin molemmin puolin ja punaista 660 nanometrin molemmin puolin. Näiden väliin jää leveä aallonpituusvyöhyke, jota ei absorboida. Edellämainittujen sävyjen vastavärit, kellanvihreä ja sinivihreä, heijastuvat klorofyllistä pois ja siksi näkyvät. Näköelämystämme tehostaa sekin, että ihmissilmä on herkin vihreälle ja kellanvihreälle valolle.

Auringossa kasvit saavat säteilyä klorofyllinsä molemmilta absorptioalueilta. Pilven alla tai muuten varjossa kasvi saa erityisesti vähempienergistä 660 nanometrin alueen säteilyä. Hämärät sademetsät ovat tunnetusti maailman keuhkot. Näyttää siltä, että fotosynteesin perusyhdisteeksi on valikoitunut molekyyli, joka käyttää taloudellisesti auringonvalon vähäenergistä aluetta ja välttää tämän ansioista säteilyn synnyttämät haitalliset sivureaktiot. Vihreät kasvit myös suojaavat klorofylliään karoteeneilla ja muilla suojapigmenteillä, joiden absorptioalue on klorofyllin absorptiovöiden välissä.

Julkaistu Tiede 2000-lehdessä 2/1996

Vastaaja:


Helge Lemmetyinen


kemian apulaisprofessori


Tampereen teknillinen korkeakoulu