Planeettamme kuumeni muodostuessaan niin, että rautakin suli, eikä sisus ole vieläkään ehtinyt jäähtyä.



Pian muodostumisensa jälkeen, noin 4,6 miljardia vuotta sitten, Maa oli todennäköisesti läpikotaisin sula. Suurin osa raudasta, nikkelistä ja muista raskaista aineista vajosi planeetan ytimeen. Rautaa keveämmät aineet asettuivat ydintä ympäröiväksi vaipaksi, ja kaikkein keveimmät aineet muodostivat vaipan päälle kuoren.


(Kerrosrakenne on selvitetty seuraamalla, miten maanjäristysten aiheuttamat seismiset aallot liikkuvat maapallon sisällä.)


Maapallon uloin ydin, joka on pääasiassa rautaa ja nikkeliä, alkaa noin 2 900 kilometrin syvyydessä, missä lämpötila on yli 4 000 astetta. Painekin on sellainen, että 4 000 astetta ylittää raudan ja nikkelin sulamislämpötilan. Niinpä uloin ydin pysyy sulana. Alueella on raudan ja nikkelin lisäksi myös radioaktiivisia aineita, joiden hajoaminen hidastaa jäähtymistä. Radioaktiivinen hajoaminen on fissioreaktio, joten Maan ydin on tavallaan luonnollinen ydinreaktori.


Sulana on kuitenkin vain ytimen ulkokerros. 5 150 kilometrin syvyydessä alkava sisäydin on lähes 5 000 asteen lämpötilastaan huolimatta kiinteä, sillä noin kolmen ja puolen miljoonan ilmakehän paine nostaa raudan sulamislämpötilan tätäkin kor-keammaksi.


Puhutaan myös sellaisesta mahdollisuudesta, että sisäydin olisi pelkkää rautaa ja muodostaisi yhden ainoan kiteen. Tämä merkitsisi sitä, että ytimen rauta-atomit olisivat järjestyneet siisteihin riveihin kuin hiiliatomit timantissa. Mitähän jännittävää planeettamme sisältä vielä löytyykään!


Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2005

Vastaaja:


Leena Tähtinen


tähtieteen dosentti


vapaa tiedetoimittaja

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018