Planeettamme kuumeni muodostuessaan niin, että rautakin suli, eikä sisus ole vieläkään ehtinyt jäähtyä.



Pian muodostumisensa jälkeen, noin 4,6 miljardia vuotta sitten, Maa oli todennäköisesti läpikotaisin sula. Suurin osa raudasta, nikkelistä ja muista raskaista aineista vajosi planeetan ytimeen. Rautaa keveämmät aineet asettuivat ydintä ympäröiväksi vaipaksi, ja kaikkein keveimmät aineet muodostivat vaipan päälle kuoren.


(Kerrosrakenne on selvitetty seuraamalla, miten maanjäristysten aiheuttamat seismiset aallot liikkuvat maapallon sisällä.)


Maapallon uloin ydin, joka on pääasiassa rautaa ja nikkeliä, alkaa noin 2 900 kilometrin syvyydessä, missä lämpötila on yli 4 000 astetta. Painekin on sellainen, että 4 000 astetta ylittää raudan ja nikkelin sulamislämpötilan. Niinpä uloin ydin pysyy sulana. Alueella on raudan ja nikkelin lisäksi myös radioaktiivisia aineita, joiden hajoaminen hidastaa jäähtymistä. Radioaktiivinen hajoaminen on fissioreaktio, joten Maan ydin on tavallaan luonnollinen ydinreaktori.


Sulana on kuitenkin vain ytimen ulkokerros. 5 150 kilometrin syvyydessä alkava sisäydin on lähes 5 000 asteen lämpötilastaan huolimatta kiinteä, sillä noin kolmen ja puolen miljoonan ilmakehän paine nostaa raudan sulamislämpötilan tätäkin kor-keammaksi.


Puhutaan myös sellaisesta mahdollisuudesta, että sisäydin olisi pelkkää rautaa ja muodostaisi yhden ainoan kiteen. Tämä merkitsisi sitä, että ytimen rauta-atomit olisivat järjestyneet siisteihin riveihin kuin hiiliatomit timantissa. Mitähän jännittävää planeettamme sisältä vielä löytyykään!


Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2005

Vastaaja:


Leena Tähtinen


tähtieteen dosentti


vapaa tiedetoimittaja

Esiäidin kannatti kyllästyä. Kuva: SPL/MVPhotos

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017