Lihaksen solut tuottavat hiilihydraateista (esim.

glukoosista) maitohappoa aina jonkin verran, mutta se pystytään käyttämään hyväksi. Kun lihastyö on rajua, glukoosin hajotus nopeutuu mm. stressihormonien vaikutuksesta. Usein myös hapesta on samanaikaisesti pulaa hengityksen ja verenkierron kiihtymisen vuoksi. Glukoosin kiihtyneen alkuhajotuksen ja happea vaativan jatkokäsittelyn välille syntyy epäsuhta, joka johtaa maitohapon muodostumiseen. Maitohappo ei sinänsä lannista urheilijaa, vaan happamuuden lisääntyminen lihaksissa ja veressä.

Happamuus estää lihaksen energiansaantia hidastamalla välittömien energia-aineiden, kreatiinifosfaatin ja ATP:n, käyttöä ja estämällä maitohapon muodostusta. Myös lihassolun supistuminen häiriintyy, koska happamuus vaikuttaa yhtäältä hermoimpulssin välittymiseen solun sisälle ja toisaalta lihassolun valkuaisaineiden liukumiseen toistensa lomitse. Myös kudosnesteiden suola- ja nestetasapaino horjuu, mikä saattaa yhdessä happamuuden muutosten kanssa aiheuttaa lihaskramppeja, lihaskipuja ja jopa pahoinvointia. Happamuus vaikuttaa myös aivojen hengityskeskukseen ja aiheuttaa voimakasta hengästymistä.

Julkaistu Tiede 2000-lehdessä 6/1996

Vastaaja:


Heikki Rusko


apulaisprofessori, johtaja


Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla