Syyksi on esitetty seksuaalivalintaa.

Naiset ovat suosineet parrakkaita miehiä, joten parinvalinta on ylläpitänyt tätä ominaisuutta. Esimerkiksi sellaisissa ihmisyhteisöissä, joissa on paljon naimattomia miehiä, naisiin yritetään usein tehdä vaikutusta korostamalla viiksiä, partaa ja pulisonkeja.

Miksi naiset sitten suosisivat parrakkaita miehiä? Parran kasvu riippuu paljolti testosteronin määrästä, joten voimakas kasvojen karvoitus saattaa olla merkki miehen muista hyvistä ominaisuuksista. Monissa ihmisyhteisöissä parta parantaa yksilön sosiaalista statusta ja antaa luotettavuuden vaikutelmaa.

On kuitenkin vaikea sanoa, onko kasvojen karvoitus todella kehittynyt seksuaalivalinnan tuloksena. Voidaan ajatella myös niin päin, että naiset ovat kehittyneet parrattomiksi, koska siitä on ollut etua; silloinmiesten parrakkuus olisi jäänne varhaisemmilta ajoilta. Sitä paitsi on myös kansoja, joiden miesten parrankasvu on hyvin niukkaa tai olematonta.

Ongelma on siinä, että hyviä selityksiä erilaisille ominaisuuksille on kohtalaisen helppo keksiä mutta ajatusten luotettava testaaminen on huomattavasti vaikeampaa. Kasvojen karvoituksen merkitystä on tutkittu varsin niukasti.

Julkaistu Tiede.lehdessä 7/2002

Vastaaja:


Kai Lindström


professori


Helsingin yliopisto, ekologian ja systematiikan laitos

Chair
Seuraa 
Viestejä2799
Liittynyt6.9.2005

Miksi miehillä kasvaa parta?

Lainaus: On kuitenkin vaikea sanoa, onko kasvojen karvoitus todella kehittynyt seksuaalivalinnan tuloksena. Voidaan ajatella myös niin päin, että naiset ovat kehittyneet parrattomiksi, koska siitä on ollut etua; silloinmiesten parrakkuus olisi jäänne varhaisemmilta ajoilta. Sitä paitsi on myös kansoja, joiden miesten parrankasvu on hyvin niukkaa tai olematonta. Ongelma on siinä, että hyviä selityksiä erilaisille ominaisuuksille on kohtalaisen helppo keksiä mutta ajatusten luotettava testaaminen...
Lue kommentti

"Die Theorie bestimmt was wir beobachten können."(Albert Einstein)

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017