Suun motoriikka auttaa hermoratojen syntyä. Kuva: Getty Images
Suun motoriikka auttaa hermoratojen syntyä. Kuva: Getty Images

Kielen pitäminen suun ulkopuolella ei liity tarkkaan työhön sinänsä vaan oppimiseen ja muistamiseen.

Käytämme kieltä ja suuta erityisesti, kun opettelemme uusia liikeratoja. Lapsi mutristaa yhdistäessään kahta legopalikkaa, ja aloitteleva kitaristi vääntää suutaan tiedostamattaan taivuttaessaan sormiaan sointuja varten.

Tämä johtunee siitä, että suun motoriikkaa säätelevä aivokuoren alue, josta valtaosa ohjaa juuri kielen liikkeitä, on suun kokoon nähden huomattavan suuri, jopa kookkaampi kuin esimerkiksi jalkaliikkeiden alueet. Siksi suu on tavalla tai toisella mukana lähes kaikessa liikkumisessamme.

Kun liikerata on uusi, sille ei ole vielä kehittynyt omaa hermorataa, vaan motorinen aivokuori on käytössä laajalti. Kun omat hermoradat harjoituksen myötä kehittyvät, suun ja kielen liikkeet jäävät pois.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suu on tärkeä myös muistijäljen muodostumisessa, niin hassulta kuin se kuulostaakin. Esimerkiksi jos vain näet puhelinnumeron, unohdat sen todennäköisesti seuraavaan päivään mennessä, mutta jos toistat numeron muutaman kerran käyttäen kieltäsi ja kurkunpäätäsi, muistijälki piirtyy vahvemmin. Vastaavasti aloittelevan kitaristin suun liikkeet tai legoja kokoavan lapsen ulostyöntyvä kieli ovat eräänlaisia muistamistekniikoita

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vastaajana:
Olli Aaltonen
fonetiikan professori, Helsingin yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2008

Sisältö jatkuu mainoksen alla