Naisten pitkäikäisyys selittyy sekä fysiologialla että elintapaeroilla.

Teollistuneiden maiden tärkein ennenaikaista kuolemaa aiheuttava sairaus, sepelvaltimotauti, kehittyy miehille 5–10 vuotta aikaisemmin kuin naisille. Estrogeeni luultavasti suojaa naista tältä taudilta. Naisukupuolihormoneilla voi olla myös muita edullisia vaikutuksia.

Elintavoilla on myös osuutta asiaan. Suomalaiset naiset tupakoivat edelleen vähemmän ja juovat itsensä humalaan harvemmin kuin miehet. Elinajan odotteen erosta 3–4 vuotta selittynee elintavoilla ja loput 3–4 vuotta fysiologialla.

Naiset eivät ole aina eläneet miehiä pidempään. Vielä 1800-luvun lopulla sukupuolten elinajan odote oli yhtä pitkä, alle 50 vuotta. Nykyään suomalainen nainen sinnittelee 81-vuotiaaksi ja mies noin 74-vuotiaaksi.
Miksi naisten ja miesten välillä ei ollut eroa 150 vuotta sitten? Selityksiä on ainakin kaksi. Tuolloin odotettavissa olevan elinajan pituuteen vaikutti erityisesti lapsikuolleisuus, joka oli yhtä suurta tytöillä ja pojilla. Lisäksi naisia kuoli paljon raskauteen ja synnytykseen. Lapsikuolleisuuden vähetessä sekä raskauden ja synnytysten hoidon kehittyessä ero alkoi kasvaa.

Julkaistu Tiede 2000-lehdessä 7/2000

Vastaaja:


Jussi Huttunen


professori, pääjohtaja


Kansanterveyslaitos

Rapeus jää haaveeksi, jos pannu on kylmä ja rasva tavallista voita.

Maailmassa ei ole niin hyvää kokkia, ettei ensimmäinen yritys olisi aina riekaleinen valkea möykky. Toinen lettukokin kummajainen on se, että ensimmäisen puolen paistopinnalla on aina erilainen kuvio kuin toisen. Tieteellistä syytä kumpaankaan ilmiöön ei tarkkaan tiedetä.

Yleensä paistaja on malttamaton ensimmäistä lettua odottaessaan ja annostelee siksi taikinaa liian kylmälle pannulle. Parempaan tulokseen pääsee, jos antaa pannun kuumentua perusteellisesti. Lisäksi rasvan pitää antaa ruskistua.

Letuista saa rapeita ja kullankeltaisia, kun paistaa ne kuumalla pannulla kirkastetussa voissa. Silloin vesi haihtuu nopeasti paistoksen pinnalta. Rapeus jää helposti syntymättä, mikäli käyttää tavallista voita tai muuta vesipitoista rasvaa. Tällöin lettutaikina vain kiehuu vedessä.

Kirkastettu voi valmistetaan poistamalla voista heraproteiini ja vesi. Jäljelle jää voiöljy, joka kestää palamatta erittäin korkeita paistolämpötiloja.

Vastaajana Anu Hopia,

elintarvikekehityksen tutkimusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Molemmat ovat oman kielikuntamme perintöä, eivät lainaa länsinaapurista.

Suomen minä-pronomini ei ole lainaa ruotsista, vaan se kuuluu uralilaisen kielikunnan ikivanhaan perintösanastoon. Sille löytyy etymologisia vastineita itämerensuomesta samojedikieliin asti, joten se on ollut suomessa ja sitä edeltäneissä kielimuodoissa jo tuhansien vuosien ajan, kauan ennen kosketuksia ruotsiin.

Äänneasultaan samantapaisia ensimmäiseen persoonaan viittaavia pronomineja on myös muissa kielikunnissa. Indoeurooppalaisten kielten lisäksi niitä löytyy esimerkiksi mongoli- ja tunguusikielistä, eskimo-aleuttilaisista kielistä, eräistä tunnetuista muinaiskielistä, kuten etruskista ja sumerista, sekä monista paleosiperialaisista kielistä, jotka eivät tiettävästi ole sukua toisilleen.

Tätä pronominien yhtäläisyyttä ovat jotkut tutkijat pitäneet todisteena kielikuntien välisestä alkusukulaisuudesta, mutta vaikka ensimmäisen persoonan pronomini kuuluu kielen parhaiten säilyviin aineksiin, kielitieteellisesti perusteltuja sukulaisuusteorioita ei voi rakentaa pelkästään yksittäisten pronominien varaan.

Itse-sanalla on erikoinen historia. Sekin kuuluu ikivanhaan suomalais-ugrilaiseen perintösanastoon, mutta se ei ole alkuaan ollut pronomini vaan substantiivi, joka on tarkoittanut varjoa tai ihmisen varjosielua. Ihminen näkee varjossa oman kuvansa, siis itsensä, ja sukukielten sanavastineista päätellen myös ihmisen sielun eli hänen henkisen minänsä on aikoinaan uskottu heijastuvan hänen varjossaan.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018