Naisten pitkäikäisyys selittyy sekä fysiologialla että elintapaeroilla.

Teollistuneiden maiden tärkein ennenaikaista kuolemaa aiheuttava sairaus, sepelvaltimotauti, kehittyy miehille 5–10 vuotta aikaisemmin kuin naisille. Estrogeeni luultavasti suojaa naista tältä taudilta. Naisukupuolihormoneilla voi olla myös muita edullisia vaikutuksia.

Elintavoilla on myös osuutta asiaan. Suomalaiset naiset tupakoivat edelleen vähemmän ja juovat itsensä humalaan harvemmin kuin miehet. Elinajan odotteen erosta 3–4 vuotta selittynee elintavoilla ja loput 3–4 vuotta fysiologialla.

Naiset eivät ole aina eläneet miehiä pidempään. Vielä 1800-luvun lopulla sukupuolten elinajan odote oli yhtä pitkä, alle 50 vuotta. Nykyään suomalainen nainen sinnittelee 81-vuotiaaksi ja mies noin 74-vuotiaaksi.
Miksi naisten ja miesten välillä ei ollut eroa 150 vuotta sitten? Selityksiä on ainakin kaksi. Tuolloin odotettavissa olevan elinajan pituuteen vaikutti erityisesti lapsikuolleisuus, joka oli yhtä suurta tytöillä ja pojilla. Lisäksi naisia kuoli paljon raskauteen ja synnytykseen. Lapsikuolleisuuden vähetessä sekä raskauden ja synnytysten hoidon kehittyessä ero alkoi kasvaa.

Julkaistu Tiede 2000-lehdessä 7/2000

Vastaaja:


Jussi Huttunen


professori, pääjohtaja


Kansanterveyslaitos

Esiäidin kannatti kyllästyä. Kuva: SPL/MVPhotos

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017