Kutina on kivun ”pikkuserkku”.

Kutina-aistimus välittyy kipua aistivan hermojärjestelmän kautta. Kipua koetaan, kun kudoksen hermopäätteet reagoivat ärsytykseen ja välittävät hermoimpulssin tuntohermosyitä ja selkäydintä pitkin aivokuorelle. Jos ihon pintaa raaputetaan kevyesti, impulssi kulkee samaa rataa aivokuorelle, mutta silloin vain tietty osa kipua aistivista hermosoluista herkistyy ja viesti tulkitaan kutinaksi. Kutina-aistimus syntyy tavallaan pienestä kivusta.

Kivulla voi kumota epämiellyttävän kutinan. Jos raaputat ihon ärtynyttä kohtaa, useammat hermosolut herkistyvät ja kutina lakkaa vähäksi aikaa.

Oma kutitus ei kutita luultavasti sen takia, että tietoinen motorinen toiminta häiritsee kipuradan normaalia viestiliikennettä ja estää aistimuksen syntymisen. Aivorungosta selkäytimeen kulkee kipuaistimusta estävä hermorata, joka aktivoituu morfiinin kaltaisten aineiden, kuten endorfiinien, vaikutuksesta. Tämän radan herkistyminen ilmeisesti estää myös kutina-aistimuksen synnyn.

Vireystila ja psyykkiset tekijät vaikuttavat vahvasti kutinan kokemiseen. Esimerkiksi monet psyykkiset rasitustilat, kuten stressi, pelko ja masennus, voivat herkistää kutinalle.

Julkaistu Tiede 2000-lehdessä 4/1997

Vastaaja:


Olli Häppälä


neurobiologian dosentti


Helsingin yliopisto

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla