Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2013

Pääsiäinen ei ollut alun perin Jeesuksen ylösnousemisen merkkipäivä, vaan juutalaiset viettivät pääsiäistä jo paljon ennen ajanlaskumme alkua.

Vanhan testamentin toisessa Mooseksen kirjassa asetetaan pääsiäinen ”ikuiseksi säädökseksi” sen muistoksi, että Herra johdatti israelilaiset pois Egyptin vankeudesta. Vanhassa testamentissa on myös alkuperäinen kaava pääsiäisen laskemiseen: kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun päivä. Juutalaisilla pääsiäinen voi olla mikä viikonpäivä tahansa.

 Jeesuksen kuoleman jälkeen kristityt antoivat pää­siäisjuhlalle uuden merkityksen. Sitä ruvettiin viettämään ristinkuoleman ja ylösnousemisen juhlana. Koska Jeesuksen kuolinvuonna pääsiäispäivä sattui sunnuntaille, kristityt halusivat sovittaa oman pääsiäisensä aina sunnuntaiksi − ja näin tehdä myös pesäeroa juutalaiseen pääsiäiseen. Asiasta väännettiin kättä parisataa vuotta, ennen kuin Nikean kirkolliskokous vuonna 325 hyväksyi nykyisen käytännön: pääsiäispäivä on maaliskuun 21. päivää seuraavan täydenkuun jälkeinen sunnuntai.

Vastaaja:


Heikki Oja


professori


Helsingin yliopiston almanakkatoimisto

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla