Valveilla ollessamme aivomme saavat energiaa adenosiinitrifosfaateista.

Prosessissa fosfaattiryhmät pilkkoutuvat pois ja adenosiinin määrä aivoissa kasvaa. Tästä syntyy energiavaje, joka estää aivojen sähköistä toimintaa. Me tunnemme sen väsymyksenä.

Energiavajeen voimme korjata vain nukkumalla. Palautuminen myös vaatii riittävän pitkät unet. Kahdeksan tunnin yöunet riittävät hyvin, mutta parin tunnin päiväunet eivät. Päiväunilta heräävän aivoissa on edelleen runsaasti adeno¬siinia ja olo on sen mukainen.

Arkikokemus osoittaa, että 15–20 minuutin nokkaunet eivät johda samanlaiseen tokkuraiseen tilaan kuin tunnin tai kahden päiväunet. Syytä tähän ei varmasti tiedetä. Ilmeisesti nukkuja ei vartissa ehdi unen syvimpiin vaiheisiin, joten herääminen on helpompaa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2006

Vastaaja:
Tarja Stenberg
fysiologian dosentti, akatemiatutkija
Helsingin yliopisto

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Miksi päiväunien jälkeen on kuin krapulassa?

Päiväunien (tai paremminkin iltaunien, sillä yleensä sammun klo 16 - 20 välillä jos sammuakseni olen) jälkeen on tosiaan kehno olo. Mutta eipä se ole häävi aamuisinkaan. En edes muista koska olen herännyt aamulla pirteänä. Lapsena? Nukun kyllä öpauttia 8 t unet, ja aina ei ole vaikeuksia päästä uneen tai pitää sitä yllä.
Lue kommentti
Maldorado
Seuraa 
Viestejä647
Liittynyt3.8.2012

Miksi päiväunien jälkeen on kuin krapulassa?

Ronron 09.11.2014 klo 19:58 Maldorado 09.11.2014 klo 19:19 Otan päiväunet lähes joka päivä vaan ei ole krapula yllättänyt, mistä tuollainen väite on peräisin. Ehkä se on juuri siinä että otat ne päivittäin. Olet tottunut ja rytmittynyt. Itselläni ainakin tulee aina päiväunten jälkeen hyvin huono olotila, silloin kun päiväunet satun ottamaan. Krapula kuvaa hyvin sitä fiilistä. Pää särkee, etoo, tokkura.. ei oikein tee mieli olla olemassa. Tekisi vain mieli nukkua lisää. Huono sisäilma saa...
Lue kommentti

Mistä sen tietää, vaikka maa olisi jonkin toisen taivaankappaleen helvetti.
( Aldous Huxley )

Esiäidin kannatti kyllästyä. Kuva: SPL/MVPhotos

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017