Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2013

 

Kaikki lapset eivät ole kovin äänekkäitä.

Lasten itkuisuudessa ja äänen käytössä on paljon yksilöllisiä eroja vastasyntyneestä lähtien. Niitä voivat selittää esimerkiksi erot temperamentissa, joka määrää, kuinka helposti tunnereaktiot eri tilanteissa aktivoituvat.

Ihan pienten vauvojen kaikkea ääntelyä kannattaa tervehtiä ilolla. Kokeilemalla ääntään sen kaikissa sävelkorkeuksissa vauva tutustuu ääneensä ja siihen, miten se ympäristöön vaikuttaa. Jokainen äännähdys on vuorovaikutusaloite, ja vuorovaikutuksen kautta vauva oppii vähitellen puhumaan.

Ensimmäisten vuosien aikana lasten itsesäätelytaidot kehittyvät, mikä vaikuttaa myös siihen, miten ja missä lapsi ääntään käyttää. Sosiaalisen tietoisuuden kehittyessä lapsi alkaa ymmärtää, miten muut hänet kuulevat, ja oppii vähitellen säätelemään äänenkäyttöään. Toivottavasti se tapahtuu ennen koulun alkua.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Jokainen lapsi iästä riippumatta haluaa tietenkin tulla kuulluksi. Joskus siihen vaaditaan suurta ääntä, varsinkin jos lapsi kasvaa meluisassa ympäristössä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vastaaja:


Anu-Katriina Pesonen


kehityksen ja kasvatuksen erikoispsykologi, dosentti


Helsingin yliopisto

Sisältö jatkuu mainoksen alla